10 askelta vuosijuhliin

KyOn vuosijuhlat vuosijuhlamestarin näkökulmasta

Korp! Fraternitas Tartuensiksen edustajat yhdessä heidän värejään kantavien kyolaisten kanssa.
Kuva: Jalmari Salovirta.

Kymenlaakson Osakunnan 87. vuosijuhlia vietettiin 22.2.2020 Domus Gaudiumin kellarissa sijaitsevassa ravintola Metropolissa. Vuosijuhlamestarina juhlan valmistelut kuuluivat minulle syyskuun osakunnan kokouksesta alkaen. Toista kertaa vuosijuhlamestarina toimiessa saattoi juhlien järjestämisen ohella keksiä myös pieniä uudistuksia juhliin. Esimerkiksi usein käytetty lohi vaihtui maakuntalintu punatulkkuun juhlien graafisessa ilmeessä sekä teetätin KyOn väreillä ja vaakunalla varustetun tabardin vuosijuhlamestarin (Master of Ceremonies) käyttöön.

Vuosijuhlamestarin tabardi. Kuva: Jalmari Salovirta.

Alkuun Kypsän päätoimittajien pyyntö kirjoittaa vuosijuhlista järjestäjän näkökulmasta aiheutti ongelmia, mutta vuosijuhlamestarin kokemukset vuosijuhlista kuitenkin tiivistyivät lopulta seuraavaan kymmenen kohdan listaan:

1. Juhlapaikka: Mitä lähempänä osakuntaa juhlapaikka on, sen parempi. Tänä vuonna päätin minimoida matkaamisen kaupungilla cocktailien ja pöytäosuuden välillä, joten juhlapaikaksi valikoitui viereisessä kellarissa sijaitseva ravintola Metropol. Sijainti osakunnan naapurissa mahdollisti DGO:n naulakon käyttämisen ja cocktailien pitämisen DGO:n salissa, mistä oli vain lyhyt kävely käytävää pitkin ravintolaan. Vuosijuhlaillan kauhun hetket koettiin, kun ravintolaan vievää ovea ei ensin saatu auki, mutta onneksi yhdessä henkilökunnan kanssa hoksasimme, että väliovi avautuu heilauttamalla ravintolan sähkölätkää lukijaan.
Minkä juhlatila näyttävyydessä ja pompöösiydessä menetti, sen se myrskyävänä iltana voitti sijainnillaan. Vaakasuoraan lentävän sateen piestessä kattoikkunaa juhlakansa saattoi nauttia kuivasta siirtymisestä ravintolaan. Toinen jännitteen täyteinen momentti koitti lippujen saapuessa, kun lavaksi suunnitellun alueen katto osoittautui liian matalaksi lippujen saamiselle lipunjalkaan. Ongelma onneksi ratkesi siirtämällä lipunjalka lasikaton alle. Seuraavien Metropolissa pidettävien juhlien kohdalla tiedetään jo ennakkoon, miten lava ja pöydät kannattaa tilaan sijoitella. Sijainti osakuntatilojen vieressä mahdollisti myös tiettävästi ensi kertaa KyOn vuosijuhlissa Ostrobotnialta ja promootiotanssiaisista tutun Maccaroni-kulkueen ravintolasalista takaisin osakunnalle laulunjohtajan johdolla.

Maccaroni-kulkue takaisin DGO:lle laulunjohtajan johdolla. Kuva: Jalmari Salovirta.

2. Menu: Juhlissa olennaista on hyvä ruoka, jossa joudutaan myös huomioimaan mahdolliset allergiat ja ruokavaliot. Nykyaikana hyvä ravintola, kuten Metropol, huomioi vegaanit ja alkoholittomat menun suunnittelussa, ettei tarjolla ole pelkkää sorbettia ja hanavettä. KyOlle tuttuun tapaan lihavaihtoehtona oli lohta lisukkeiden kera, muuten alkuruoka oli yhteinen ja jälkiruuassa eroja oli vain vegaaniuden suhteen.

3. Vuosijuhlapuhuja: KyOssa perinteisiin kuuluu kutsua ulkopuolinen ansioitunut kymenlaaksolainen tai KyOn entinen jäsen pitämään vuosijuhlapuhe juhlakansalle. Osa puhujista puhuu omalta alaltaan akateemiselle nuorisolle, osa puhuu maakunnasta ja osa omasta osakunta-ajastaan. Ensimmäisen vuosijuhlapuhujan jouduttua peruuttamaan osallistumisensa vuosijuhlamestari vietti hermostuneen viikon uuden vuosijuhlapuhujan metsästyksen merkeissä. Onneksi tähän(kin) ongelmaan löytyi nopsasti ratkaisu osakunnan seniorien parista, jotka osasivat heti suositella hyviä ehdokkaita puhujaksi. Näistä puhujaksi suostui mielihyvin KyOn seniori, FM & MuM ja palkittu tuottaja Maiju Talvisto.

4. Esiintyjä: Vuosijuhlissa on hyvä olla puheiden ohella muutakin ohjelmaa, yleensä musiikillinen ohjelma on haluttu. Totuttuun tapaan illan musiikillisesta annista vastasi KyOn(kin) oman kuoron WiOLin kvartetti. Vuosijuhlamestarin työnä oli informoida kuoroa esityksen ajasta ja paikasta sekä toivoa laulujen yleistä teemaa. Tänä vuonna kvartetilta toivottiin iloisia ja rempseitä lauluja sekä kiellettiin ehdottomasti WiOn juhlilla niin usein sulostuttava itsemurhaveisu Imatrankoskeen hyppäämisestä, mikä latistaa kummasti juhlatunnelmaa.

WiOLin kvartetti esiintyy. Kuva: Jalmari Salovirta.

5. Tanssit: Vuosijuhliin kuuluu akateemisen juhlakulttuurin osana juhlatanssit, jotka periytyvät 1800-luvun yliopistomaailmasta ja Pietarin keisarihovista. Osa niistä on tuttuja myös vanhojentansseista. Ravintolan läheisen sijainnin myötä tanssimiseen jäi aikaisempaa enemmän aikaa, minkä hyödynsin tuomalla tanssilistaan viime vuosina vähälle tanssimiselle jääneen Pas de Quatren, jonka sävelmään on sanoitettu juomalaulu Ravintolasta astuin vasta…. Tansseja aina harjoitellaan vuosijuhlaviikolla ennen itse juhlia ja vuosijuhlamestarin puuhaa on löytää osaava opettaja vetämään harjoitukset juhlakansalle ja muillekin kiinnostuneille. Tälläkin kertaa apu tanssimestariin löytyi osakunnan kokeneiden seniorien taholta. Ravintolassa tanssien aikana paljastui tilan äänentoiston riittämättömyys tanssimusiikin toistamiseen. Seuraavia vuosijuhlia varten suosittelen, että osakunnalle hommataan helposti kuljetettavia äänentoistolaitteita, esim. Bluetooth-kajareita. Tänä vuonna varauduttiin nettiyhteyden ongelmaan ottamalla tanssimusiikki yhdessä Kronikan kanssa offline-tilassa toistettavaksi, mutta silti äänentoisto pääsi yllättämään.

6. Ulkomaalaisten vieraiden majoitus: Vuosijuhliin saapuu useimmiten aina edustajia ystävyysjärjestöistä. Näiden delegaattien majoitus on hoidettu kyolaisten kämppiin vastavuoroisuudessa Tartossa, Uppsalassa ja Lundissa kyolaisille tarjottavaan ilmaismajoitukseen ystävyysjärjestöjen jäsenten nurkissa. Ihmisten erilaiset aikataulut ja elämäntilanteet sekä myrskyn myöhästyttämä lauttaliikenne aiheuttivat tällä ylimääräisiä yllätyksiä majoituskysymyksessä, etenkin ulkoasiainsihteerin ja vuosijuhlamestarin ollessa yksi ja sama henkilö. Mutta onnellisesti kaikille vieraille löytyi majapaikka vuosijuhliin mennessä.

Korp! Sororitas Estoniaen edustajat yhdessä heidän värejään kantavien kyolaisten kanssa.
Kuva: Jalmari Salovirta.

7. Puheidenpitäjät: Vuosijuhlassa pidetään useampikin puhe kuraattorin, emännän ja inspehtorin toimesta sekä puheen rakkaudelle pitää siihen halukas osakuntalainen. Puheenpitäjien ohjeistaminen, aikatauluttaminen sekä tsemppaaminen on vuosijuhlamestarin puuhaa. Vuosijuhlamestari pystyy hyvin myös hoitamaan juhlan aikataulua ja luomaan joustoa tai kiriä tarpeen mukaan spiikkaamalla ohjelmanumerot kunkin vuorollaan. Näin vuosijuhlamestari määrittää illan kulun. Vapaan sanan vähäinen käyttö viime vuosien vuosijuhlissa antaa syytä pohtia koko ohjelmanumeron poistamista taikka muuttamista toisenlaiseksi.

Teol. yo. Roni Vatto pitämässä puhetta rakkaudelle. Kuva: Jalmari Salovirta.

8.Kunniamerkit ja stipendit: Vuosijuhlissa jaetaan vuosittain osakunnan myöntämät kunnianosoitukset sekä stipendit, joiden osalta päävastuu on osakunnan kuraattorilla ja rahastojen asiamiehellä vuosijuhlamestarin sijaan. Vuosijuhlamestarin duunina on varmistella, että kaikki elimet ovat ajoissa kokoustaneet ja valinneet saajat sekä stipendeistä on tehty saatekirjeet kirjekuoriin oikeille ihmisille ennen vuosijuhlaa. Kunnianosoituksissa vuosijuhlamestari varmistaa, että taloudenhoitajalla on oikea määrä nauhoja ja merkkejä nauhoissa valmiudessa sekä mukana juhlapaikalla. Kuraattoria juhlamestari puolestaan muistuttelee ennen vuosijuhlaa tuoppien kaiverruttamisesta.

Komea joukko osakuntalaisia stipendinsaajia. Kuva: Jalmari Salovirta.

9. Tiedotus ennen ja jälkeen: Vuosijuhlamestari suunnittelee yhdessä vuosijuhlatoimikunnan kanssa juhlien tiedotusta ja mainontaa ennen juhlia. Rummutusta vuosijuhlista aloitetaan jo syyskuussa, jolloin vuosijuhlan ajankohta ratkeaa ja tiedotus kiihtyy joululoman jälkeen ilmoittautumisen avautuessa joulukuussa. Tänä vuonna vuosijuhlat olivat viikkoa aikaisemmin kuin yleensä, koska KyO väisti Karjalaisen Osakunnan 115. vuosijuhlia. Samalla syntyi mahdollisuus käydä kaikki DGO:n vuosijuhlat läpi peräkkäisinä viikonloppuina. Ilmoittautumisissa koettiin jälleen ilmoittautumisajan päättyessä loppurynnistys, joka nosti osallistujamäärän jopa yli ennakoidusta noin 60 hengestä. Vuosijuhlien jälkeen maakunnan mediaan lähetetään tiedote vuosijuhlilla palkituista, mikä vuosittain vaihtelevasti kiinnostaa maakunnan mediaa.

10. Yllättävien tilanteiden hoitaminen: Vuosijuhlamestarin virkaan kuuluu myös vuosijuhlien osalta tulevien yllätysten ratkaiseminen yhdessä vuosijuhlatoimikunnan kanssa. Tänä vuonna yllätyksiä aiheutti mm. KyOn vaakunalla varustettujen taskumattien saapumisen viivästyminen vuosijuhlaviikolta maaliskuulle, emeritainspehtorin muotokuvan paljastamisen aiheuttamat sumplimiset cocktail-tilaisuuden aikataulun osalta sekä lisäpaikkojen järjestäminen juhlan puolivälissä lisävieraille. Yllättävissä tilanteissa korostuu se, että vuosijuhlamestarilla on apunaan vuosijuhlatoimikunta. Heille voi delegoida nakkeja, kuten osakuntatilojen avaaminen ja sulkeminen, pöytäkoristeiden ja lärpäkkeiden laatiminen taikka illan laulujen suunnittelu ja vetäminen.

Airuet Venla Forsell ja Juho Norema paljastavat emeritainspehtori Ritva Serimaan muotokuvan vuosijuhlien cocktail-tilaisuudessa. Kuva: Jalmari Salovirta.

Kypsän ystäväkirja – vuoden 2020 virkailijaesittely

Oliko sinun lapsuudessasi tapana kirjoitella kavereiden ystäväkirjaan?

KyOn vuoden 2020 virkailijat vastasivat Kypsän leikkimieliseen ystäväkirjaan. Kurkkaa kirjan sivuille ja koe lapsuuden nostalgia uudelleen. Ehkä joku virkailija jakaa kanssasi saman horoskoopin, harrastuksen tai lempivärin!

Virkailija, jäikö sinulta ystäväsivu vastaamatta? Ota yhteyttä päätoimittajiin, niin pääset vastaamaan ja päivitämme sivusi mukaan esittelyyn.

Kaksi keväistä kuraattoria

Kypsä on kutsunut viidettä virkapäiväänsä viettävän kuraattorimme Esa-Pekka Helanteen sekä emeritakuraattori Jenni-Maria Käen puhumaan mistäpä muusta kuin kuraattorina olemisesta. Jenni on kuulemma perehdyttänyt Esaa jo aiemmin ja lisää perehdytystä on luvassa, joten tämän tapaamisen tarkoituksena on vain kertoa meille muille osakuntalaisille, millaista on toimia osakunnan päänä. Ehkä Esallekin tästä pari vinkkiä jää. Kello on yksi päivällä. Olemme sopineet tapaavamme Café Lasipalatsissa, joka on kuitenkin lounasajan takia täysi ja meluisa. Sää on keväinen, joten suuntaamme terassille. Kysymysten näkeminen hohtavasta läppärinnäytöstä on vähintäänkin haastavaa. Leikin oikeaa reportteria ja säädän sanelukoneen kanssa. Keskustelumme kestää 59 minuuttia ja 11 sekuntia. Kuraattoriudesta voisi toki puhua pidempäänkin.

Miltä siis nyt tuntuu? Jenistä tuntuu nyt hyvältä, mutta myös hieman haikealta. On kevyt olo. Heti maanantaina hän on silti pyörähtänyt osakunnalla. Esastakin tuntuu hyvältä. On yleisluottavainen fiilis, kun ensi viikolla pitää oikeasti alkaa edustaa kuraattorina. Osakunnan kokous tulee torstaina. Esan mielestä on ihana päästä vielä tekemään osakuntajuttuja, niin että ei vielä valmistuttuaan häviä kuvioista.

Jennikin luottaa Esaan, sillä heillä oli vuonna 2017 hyvä ja toimiva kuraattori–puheenjohtaja-suhde. Esa tekee asiat hyvin. Esan kanssa on helppo tehdä töitä. Esan kanssa on helppo jutella. Esa kuuntelee. Esalle voi sanoa asiat suoraan. Esa ottaa palautteen hyvin vastaan. Esa saa paljon aikaan. Joka virassa Esalla on ollut joku projekti meneillään. Esalla on ilmiömäinen kyky innostaa ihmisiä. Jenni uskoo, että Esa pystyykin luomaan osakuntaan hyvän innostuneen ilmapiirin. Esalla on myös ympärillään parhaat mahdolliset ihmiset, jotka uskaltavat sanoa ja neuvoa. Esakin katsoo olevansa hyvässä alkuasemassa. Osakunnalla on asiat hyvin, ja on paljon motivoitunutta porukkaa, josta on vaikka mihin.

Kun Jenni aloitti kuraattorina, hänen tavoitteisiinsa kuului tutustua uusiin ihmisiin, ja se on toteutunut hyvin. Lukuisia uusia ihmissuhteita on syntynyt ja monien osakuntalaisten kanssa on saanut työskennellä yhdessä. Hän oli jo aika hyvin nähnyt edeltävien kuraattorien toimintaa ja osasi odottaa, miltä kuraattorina oleminen tuntuu. Auktoriteettiasemaan päätyminen oli kuitenkin yllätys. ”Vaikka meillä on tosi matalat hierarkiat, niin silti oli outoa, että itse oikeasti saa sanoa viimeisen sanan.”

Jennin päätavoitteena ensimmäisenä kuraattorivuotenaan oli osakuntalaisten jaksaminen. ”Halusin palauttaa sen, että osakunnalla on hauskaa ja rentoa eikä se tunnu työltä.” Lopettaessaan hän ainakin toivoo, että jaksaminen on mennyt parempaan suuntaan. Eihän osakunnan saavutuksista ja kehityksistä puoletkaan ole kuraattorin ansiota.

Esan mielestä kuraattorilla voi olla tavoitteita, mutta esim. Kypsän suunta ei ole kuraattorin tehtävä, vaan päätoimittaja tekee lehteä. Sen sijaan hän aikoo tukea muita tekemään omannäköistään toimintaa. Jenninkään mielestä kuraattori ei voi lähteä vetämään osakuntaa tiettyyn suuntaan, jos muut eivät ole siinä mukana. Mieluummin kuraattori kannustaa ja neuvoo virkailijoita viemään osakuntaa johonkin suuntaan.

On Esalla kuitenkin linja. Jos on epäkäytännöllisiä toimintatapoja, niitä voidaan uudistaa. ”En tule muuttamaan paljon asioita, mutta voin kehittää asioita.” Ollessaan isäntänä Esaa alkoi potuttaa silloinen käytäntö, että osakunnalla oli aina isännistön jäsen päivystäjänä tekemässä ei-mitään. Niinpä hän ajoi HTK:ssa läpi päivystyksestä luopumisen. Konkreettinen uudistus voisi myös olla palautteenantomahdollisuuksien kehittäminen. Lisää avoimuutta siis! Tämä jäi hänellä HPJ:nä kesken. Häirintälomake tulee nettiin. Sen hän voi luvata, koska se ei ole kuraattorista vaan tiedostussihteeristä kiinni. Sääntömuutokseen Esa suhtautuu varauksella, mutta riippuu paljon, millainen sääntömuutos on kyseessä. Jos se virtaviivaistaa toimintaa, silloin myös sääntömuutoksen tekeminen itsessään on motivoivaa. Ei hän pelästy sitäkään.

Esa haluaa kehittyä johtajana. Konkreettisesti esim. kokouksen puheenjohtajana asiat pitää esittää napakasti ja jaarittelematta, mihin hänellä mielestään on vähän taipumusta. Myös asioiden ennalta valmisteluun pitää kiinnittää huomiota. ”Laulunjohtajana menin fiilispohjalta enkä ollut suunnitellut mitään, paitsi palindromit.” Siinä hän on hyvin luonteva, mutta kuraattorina se ei aina riitä. Esa myös mielellään antaisi kaikkien keskustella, mutta keskustelun pakottamista päätökseen pitää vielä harjoitella. Hän ei ole ”hallintovelho”. Hassuja sananmuotoja yms. voi jäädä, mutta hänellä on halu toimia myös hallintoasioiden parissa. Jennikin myöntää, että kokouksen vetäminen on väähäään haastavaa, jos ei ole perehtynyt asiaan. Puheenvuoroja ei tarvitse valmistella, mutta esim. uudistettava paperi kannattaa olla lukenut hyvin läpi.

Jennin mielestä raskainta kuraattorin tehtävässä on puuttua ikäviin juttuihin, kuten häirintään tai siihen, että joku ei jaksa. Osakunnan johtajana alkaa helposti tuntemaan syyllisyyttä, ettei ole huomannut asiaa ajoissa tai olisi voinut tehdä jotain toisin, vaikkei itse olisi välttämättä voinutkaan tehdä mitään. Joku toinen tietysti kokee asiat eri tavalla.   

Jenni neuvoo Esaa olemaan henkilö, jolle on helppo tulla puhumaan. Kuitenkin auktoriteettiasemassa se voi käydä vaikeaksi. ”Toisaalta älä unohda, ettei tämä nyt niin vakavaa ole.” Esan mukaan tämä onkin hänen suhtautumisensa muutenkin. ”Pidä myös hauskaa!” Kaikkien mielipiteiden kuunteleminen ei aina ole helppoa, ne kun voivat olla ristiriitaisiakin. Toisen mielestä OSKOt ovat liian pitkiä; toisesta ei ole aikaa keskustella. ”Älä ikinä epäröi pyytää apua, oli se sitten vanhemmilta kuraattoreilta tai osakuntalaisilta, koska siellä on ihan superfiksuja tyyppejä.” Esa aikoo myös olla nöyrä: ”Kaikkea ei tiedä itse parhaiten, tai edes hyvin.”

Jennin mukaan kuraattorin rooliin kuuluu myös, että pitää antaa muille tilaa ja kuunnella muita, ei niinkään että kuraattori sanoo mitä tehdään. Toisaalta pitää myös uskaltaa sanoa, että nyt riittää ja mennään eteenpäin. Jos jotakuta pitää vaikka töniä eteenpäin tekemään jotain, niin pitää tietää miten häntä lähestyä. Jos taustalla on stressiä, silloin pitää lähestyä pehmeämmin. Toiset taas haluavat, että heille sanotaan suoraan ja selkeästi. Tässä kuitenkin pitää tuntea ihminen hyvin. Esim. Esallle vuosijuhlamestarina Jenni olisi uskaltanut sanoa suoraan, jos jokin ei olisi hoitunut. ”Kokouksessa on haaste tietää, milloin on menty liikaa väärille urille, ettei tule teilanneeksi mielipidettä, joka olisi ehkä liittynyt asiaan, mutta muotoiltu turhan pitkästi.” Jenni neuvoo kuraattoria kertomaan kokouksessa oman mielipiteensä viimeisenä, koska tämä on jonkinasteisessa auktoriteettiasemassa. Muiden pitää oikeasti saada keskustella ja miettiä asioita itse. Jennin mielestä ”kuraattorin tehtävä ei ole ajaa omia agendojaan, vaan antaa muitten tehdä ja katsoa, ette ne nyt ihan päin honkia vedä.”

Kuraattoripaneelissa Esa kertoi supervoimakseen isällisyyden. Tällä hän tarkoittaa kuuntelemista ja toivoo olevansa lämmin tyyppi, jolta voi tulla kysymään neuvoa. Hän toivoo olevansa asioiden mahdollistaja ja virkailijoiden sparraaja. Hänellä on kuitenkin aikas monesta virasta kokemusta. Myös siitä, jos jokin asia vituttaa ja ei pysty tekemään jotain, siitäkin voi tulla Esalle puhumaan. Ylipäätään Esa on tuntemistani ihmisistä varmaan helpoin, sellainen jonka kanssa ei tule vaivaantunut olo.

Lopuksi pari provokatiivista väitettä: 

Kuraattorin toimessa edustaminen vie kaikki viikonloput ja kaikki rahat ja aiheuttaa riskiryhmään luokiteltavaa alkoholinkäyttöä. Esa toteaa, että kuraattori voi toki jättää edustamatta, mutta eihän se ole toivottavaa. Kuraattori voi kuitenkin ottaa vain pöytäjuomat eikä välttämättä aina lähde jatkoille. Joskus voi mennä myös juhliin holittomana. Vasta viime aikoina hän on huomannut, kuinka tärkeää on pitää omasta hyvinvoinnista huolta. ”Kuraattorin pitää edustaa. Hänen omassa kädessään on järjestää puitteet sillä lailla, että hän pystyy edustamaan ja olemaan toimintakykyinen.” Jenni komppaa. Pitkä valvominen ja jatkoille jääminen vie mehut seuraavasta päivästä, ja alkoholittomat juomat ovat nykyään niin hyviä, ettei edes tunnu, että jää mistään paitsi. Rahankäyttö on ehkä kaikkein suurin rajoite. Joka viikonloppu ei myöskään vaan jaksa juhlia. Vuosijuhlat kasaantuvat kummasti samaan ajanjaksoon. Esaa myös ”kannustaa” holittomuuteen ja ajoissa lähtemiseen se, että työvuorot ajoittuvat paljon viikonloppuun. Se on myös haaste. Jenni muistuttaa, että koska juhlissa käy paljon tuttuja ihmisiä, joiden kanssa myös haluaa viettää aikaa, edustaminen toimii myös palauttavana.

Kuraattorinvaihtokaronkka on siirtymäriitti, joka vahvistaa yhden ihmisen tai viran arvovaltaa. Puolustaako se paikkaansa demokraattisessa yhteisössä? Jenni korjaa heti, että QVK on kahden kuraattorin juhla. Hän myöntää, ettei ennen kuraattorikautta osakuntalaisena aivan ymmärtänyt QVK:n arvoa. Kaudellaan hän on kuitenkin huomannut, että se on tärkeä muihin kuraattoreihin tutustumisen kannalta. Nyt uskaltaa mennä juttelemaan heille, jos tarvitsee apua tai on jokin vaikeampi tilanne. Kuraattorille itselleen QVK on hyvin tärkeä, ja etenkin vanha kuraattori kokee sen suurena kiitollisuuden osoituksena. Se on myös juhla, joka tuo osakuntasukupolvia yhteen. Monissa osakunnissa saattaa olla kaksikymmentä edellistä kuraattoria paikalla. Olisi hienoa, jos sinne saataisiin jatkuvuuden ketjua ja eri osakuntapolvien muistamista mukaan. Esakaan ei ole valmis lopettamaan QVK:ta, mutta voidaan toki miettiä, onko illalliskortti liian kallis tai onko juhlassa liikaa pönötystä.

Kahden vuoden kaudesta kohokohdaksi Jennillä jäi Hallands Nationin vuosijuhla, jonne lähdettiin isolla porukalla. Siellä Jenni nakiksi jäi puheen pitäminen ruotsiksi. Ehkä se oli kaikkein kovin juttu, kun sen uskalsi pitää. Ja ihmiset ottivat suomenruotsisen sönkötyksen tosi hyvin vastaan. ”Siitä tuli fiilis, että pystyn oikeesti tehä mitä vaan!” Se oli törkeen ihana viikonloppu muutenkin. Oli vähän samanlainen keli kuin nyt.

Näin on kysymykset kysytty. Tiedämme kaiken kuraattorina olemisesta. Jenni ja Esa jäävät vielä puhumaan osakuntajuttuja Amos Rexin kukkulalle. Perehdytys jatkuu.