Kymenlaakson osakunta on julkaissut Kypsä-lehteä aina vuodesta 1980 asti. Toisin kuin saattaisi kuvitella, kymenlaaksolaisten osakuntalehti on toiminut innoittajana eräiden muiden osakuntien Willi ja Pieni puukello -julkaisuille. Edelläkävijöitä ollaan siis oltu aitoon kymäläiseen tyyliin jo alusta asti. Sopivaa on siis, että ensimmäisenä osakuntana Leppäsuon kellarissa juuri KyO sulkee painokoneensa, ja siirtyy julkaisemaan Kypsää tällä uudella sähköisellä alustalla. Tulevaisuus näyttää mihin kaikkeen uuteen, mahdollisesti pelottavaan ja toivottavasti innostavaan tämä muutos johtaa.
Kypsän vuoden 2019 ensimmäinen ”numero” sisältää seuraavaa:
Kypsän sähköistämien lyhyt historia Pääkirjoituksen omaisessa jutussa Aapo kertailee Kypsän sähköistämiseen johtanutta prosessia ja hahmottelee sitä, miltä Kypsän pitäisi näyttää ainakin vuoden 2019 ajan.
86-vuotisjuhla KyO vietti 86:nnet vuosijuhlansa ravintola Pörssissä 23. helmikuuta.
Teokratia vai kohtaamisen yhteisö? Osakunnan hallitus on hyvin lähellä teologienemmistöä – nyt kun uusi kuraattorimme ei vielä ole astunut remmiin -. Mitä tästä seuraakaan?
Kymenlaakson Osakunnan videopelikerho eli KyOGaming näki päivänvalon (taikellarin kattolamppujen valon) 17.1.2019. Täten esitettäköön KyOGamingin manifesti.
KyOGamingin tarkoitus on edistää videopeliharrastuksen, videopelikulttuurin sekä E-urheilun näkyvyyttä ja harrastusmahdollisuuksia DGO:n osakuntien sisällä.Videopelaaminen on nykypäivänä merkittävä tapa käyttää elektronisia laitteita, joten onvain järkevää, että KyOlla on kerho tukemassa tätä harrastusta. Videopelaaminen onmyös kehittymässä entistä enemmän sosiaaliseen suuntaan erilaisten sovellutustenkautta. Nämä mahdollistavat uusia tapoja toimia yhteisöllisesti videopelien sisällä jaympärillä. KyOGaming haluaakin edustaa positiivista yhteisöllisyyttä yhteisenharrastuksen tiimoilla. Tuomitsemme kaiken syrjinnän ja häirinnän, emmekä suvaitsesitä missään muodossa. Haluamme olla esimerkki yhteisöstä, jossa kaikki voivat nauttiayhteisestä videopeliharrastuksesta ilman pelkoa pilkkaamisesta tai vähättelystä.
Tavoitteiden edistämiseksi on jo nyt suunniteltu joitakin tapoja. Näitä tapoja tullaanlaajentamaan KyOGamingin järjestäytymiskokouksessa, johon kaikki DGO:nosakuntalaiset ovat kutsuttu. Tällä hetkellä suunnitelmissa on järjestää erilaisiapelikertoja, joissa hyödynnetään DGO:lla olevia laitteita sekä jäsenien omiakonsoleita ja/tai pelejä, jos jäsen itse haluaa niitä tuoda käytettäviksi. Kokoontumisiatullaan järjestämään myös merkittävien E-urheilutapahtumien kisakatsomojenmuodossa. Mahdollisuus on myös järjestää keskustelutilaisuuksia, joihin voidaan kutsuaulkopuolisia puhujia. Myös isoja yhteispelaamistapahtumia (LAN-tapahtuma tai ”lanit”)pyritään järjestämään vähintään kaksi kertaa vuodessa. Yhteydenpitämiseksi jaspontaanien pelikertojen edustamiseksi perustetaan KyOGamingille serveri Discord-sovellukseen. Tämän serverin toimintaa kehitetään yhdessä jäsenten kanssa, jotta sepalvelisi kerhon toimintaa parhaalla mahdollisella tavalla. Viimeisin suuri ilmiövideopelikulttuurissa on pelaamisen suoratoisto siihen suunnitelluilla sivuilla (streamingtai ”striimaus”). Myös tätä on mahdollista tehdä yhteisesti kerhon kesken.
Tulevaisuudessa videopelaamisen suosio ei tule vähenemään, sillä uusia tapoja pelatakeksitään kokoajan. Tämä tulee laajentamaan videopelaamisen käsitettä, jokapuolestaan pakottaa videopelaamiseen keskittyneet yhtiöt, yhteisöt ja yksilötmuokkaamaan toimintaansa ja kehittämään uusia tapoja kohdata tämä kehitys. Tästäesimerkkinä toimii mobiililaitteilla tapahtuvan pelaamisen valtava kasvu viimeisenkolmen vuoden aikana. Myöskään KyOGaming ei voi jäädä nyt kehiteltäviin tapoihin jaajatuksiin. Kerhon pitää pystyä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin rohkeasti jaavoimesti. En näe mitään syytä, minkä takia KyOGaming ei voisi ollatulevaisuudessa edelläkävijä yhteisön avoimuuden, syrjimättömyyden ja rohkeudensaralla. Kauan eläköön KyOGaming! GL HF!
Helsingissä 26.3.2019 Roni ”Finner95” VattoKyOGamingin puheenjohtaja
Juhlapaikaksi oli vuosijuhlamestarimme Esa-Pekka Helanne valinnut ravintola Pörssin. Ennen sitä on pidetty kalliina, mutta 80 € alkaa olla jo vakiohinta osakuntavujuilla. Palvelu sitten pelasikin moitteettomasti – on se kurja kun ei mistään voi ruikuttaa. Ikimuistoisimmasta lahjasta vastasi Satakuntalainen Osakunta, joka lahjoitti KyOlle kauan kaivatun tulostimen. Samaan aikaan vujuillut KO sitä vastoin sai ohjekirjan. Cocktail-tilaisuuden ja itse juhlan väliin oli, ehkä viime vuoden kasivitosten peruja, varattu reilusti aikaa. Arvailu sennujen etkopaikasta kävikin kuumana. Osallistujamäärä oli sangen pieni. Esan sydämentykytykset kuitenkin osoittautuivat turhiksi, kun leijonanosa ilmoittautui viimeisinä päivinä ja pöytään saatiin lopulta 56 osallistujaa. Jottei sali näyttäisi autiolta, oli plaseerauksessa päädytty kahdeksan hengen neliöpöytiin. Toisten mielestä ne olivat hyvin kotoisat; toisten oli vaikea kuulla puhetta pöydän toiselta puolen.
Keskimääräisestä juhlapuhujasta poiketen kansanedustaja Markku Pakkasen puhe herätti ajatuksia ja tunteita ”Minun mielestäni jokainen ihminen voi olla kotoisin vain yhdestä paikasta.” Rohkea näkemys siirtokymenlaaksolaisten juhlissa. Kronikassa ’19 katsottiin lyhytelokuvia KyO-vuoden varrelta. James Ponsi ja Jääkaapin aave jäivät mieleen. Poikkeuksellisen aktiivisesta ja pitkäjänteisestä työstä Kymenlaakson Osakunnan hyväksi Pasi Pykälistölle myönnettiin Kalevi Valkaman nimikkostipendi. Viimeksi sellainen on myönnetty 70-luvulla. Ohjelman koskettavin osa oli Anna-Liisa Koskisen puhe rakkaudesta itseä kohtaan. RuPaulin sanoin: ”If you cannot love yourself, how the hell you gonna love somebody else?”
Kunnianosoitukset Kunniamerkki: Inspehtori Jari lavonen Harrastusmerkki: Eerika Mankinen, Leon Hirvelä, Marjut Päkki, Emma Schumilov ja Eemil Hakala Opinnäytestipendi: Anna-Liisa Koskinen, Ilona Raimas Osakuntastipendi: Veli-Matti Ylönen, Eerika Mankinen Fuksistipendi: Jalmari Salovirta, Janne Salokoski
*Kypsän
numero 3/2017 ilmestyi vasta loppuvuodesta 2018, jona vuonna ei muita Kypsiä
ilmestynyt.
2016 Painoksen pienentäminen
Ennen vuotta 2016 kolmen ensimmäisen Kypsän painos oli vakiintuneet 100 kappaleeseen ja vuoden viimeinen Kypsä 200 kappaleen ns. abinumeroksi, jota pyrittiin jakamaan maakunnan abiturienteille. Aika usein jakaminen tosin unohdettiin.
Vuonna 2016 sähköistämisajatukset heräsivät lähinnä taloudellisista syistä. Lehden todettiin nielevän KyOn budjetista jo tuhatkunta euroa, joka on suuri summa, kun otetaan huomioon, että KyOn jäsenmaksutulot ovat samaa luokkaa. Lehden kokonaistappiot eivät tietenkään olleet talousarviossa yhtä suuret, mutta Kypsän tuloihin kuuluva Kymenlaakson Osakunnan Seniorit ry:n lehtituki tuskin on riippuvainen lehden kuluista tai painosmäärästä. Lisäksi HYYssä on ollut vuosia paineita painettuihin lehtiin kohdistuvan lehtituen uudistamiseen. Tähän asti lehden painoksesta noin puolet oli postitettu Kymen lohen veljeskunnan jäsenille (nykyään Kymen lohet). Samaan aikaan Itella nosti postimaksuja huimasti. Kypsässä päätettiin julkaista lohille kysely siitä, tahtovatko he yhä Kypsän kotiinsa postitettuna. Kyselyyn tuli vain yksi vastaus, ja sekin että ei tarvita. Näin ollen Kypsän painosta päätettiin pienentää ja postittaminen lohille lopettaa. Samoin lopetettiin postitus ulkomaisille ystävyysjärjestöille, joissa on hyvin vähän suomentaitoisia lukijoita. Tämä pienensi etenkin postikuluja. Painosmäärä laskettiin 45:een kolmelta ensimmäiseltä numerolta ja 145:een abinumerolta.
2017 ja 2018 kohti painetusta lehdestä luopumista
Kypsä on jo vuosia ilmestynyt painetun muodon ohella myös sähköisenä KyOn nettisivulla ja ajoittain myös Issue-palvelussa. Jo vuonna 2017 keskusteltiin Kypsän painamisen lopettamisesta, mutta painamista päätettiin vielä jatkaa ja vasta selvittää asiaa. Tässä vaiheessa jo varsin pienestä painoksesta luopuminen ei enää ollut niinkään taloudellinen kysymys. Vuonna 2018 toteutetun kyselyn mukaan hyvin harva jos kukaan enää luki Kypsää painettuna lehtenä. Nettilehti kuitenkin ilmestyi aina ennen painettua lehteä, ja sitä oli myös helppo mainostaa linkkaamalla se WhatsAppiin. Myös ekologisuusnäkökulma nousi esille.
2019 ja sen yli, Kypsän sähköistämisen tulevaisuus
Kuten varmaan huomaat, Kypsä ilmestyy nyt osoitteessa kypsa.kymenlaaksonosakunta.fi. Kiitos tästä kuuluu Janne Salokoskelle, joka joko tiedotussihteerin tahi Kypsän toimittajan ominaisuudessa on luonut alustan, jota luet. Muutama kuukausi siinä kesti, mutta koskapa Kypsä olisi ilmestynyt aivan vuoden alussa.
Ainakin vuonna 2019 Kypsän on tarkoitus ilmestyä sekatyylillä
siten, että ”hitaan journalismin” jutut ilmestyvät edelleen rypäissä neljä kertaa
vuodessa mutta menneistä tapahtumista tiedottamiseksi lukeutuvat jutut – kuten
jutut vuosijuhlista, rajiksista tms. – saavat ilmestyä heti valmistuttuaan ko.
tapahtuman jälkeen juttukokonaisuuksien ulkopuolella.
Lehtijuttujen yhtäaikainen ilmestyminen rypäissä ei
tietenkään ole teknisesti välttämätöntä. Selkeä deadline kuitenkin edistänee
juttujen valmistumista ajallaan. On ainakin mahdollista, että päätetyissä
ilmestymisajoissa pysytään edeltäviä vuosia paremmin, sillä uudessa konseptissa
taittaminen ei enää ole hidastava tekijä. Jos lehtien ilmestyminen ei
kuitenkaan pysy aikataulussa, ei ole mitään syytä julkaista vuoden 2019
numeroita enää 2020-vuoden puolella, kun verotus ei enää vaadi sitä.
Abikypsä jää Kypsän numerona historiaan. Sen sijaan on mahdollista – jos Kypsä-toimituskunnalla ja rekrytointivaliokunnalla aikaa riittää – koostaa abeja varten KyOn abiesite, joka ei ole niin selvästi vuoteen sidottu kuin Kypsän abinumero on ollut. Se voisi sisältää juttuja usein kysytyistä kysymyksistä, kuten ”Mikä on osakunta?”, ”Löytääkö Helsingistä asunnon?”, ”Millaista yliopisto-opiskelu on?” jne.
Arkistoja varten – sillä osakuntahan elää aina toinen jalka perinteessä – lienee vuoden lopussa parasta printata tai jopa painattaa myös fyysinen Kypsän kooste.
Tällainen siis on suunnitelmamme KyOn uudeksi uljaaksi osakuntalehdeksi ainakin vuodeksi 2019. Kyllä Kypsä sen verran hyvä on, että aina parhaat palat tämän vuoden pohjatyöstä kestävät sen ylikin.
Aapo Päätoimittaja 2019 ja henkilö joka onnistuu tehokkaasti välttämään valokuvissa esiintymistä
Viime vuonna kymäläiset pesiytyivät Snapchat-applikaatioon muodostamalla sinne kyopallon. Samalla kymäläiset ovat esitelleet Snapchatissa suosituksi tulleita Bitmoji-hahmoja itsestään. (Bitmoji on personifioitu emoji käyttäjästään. Bitmojia voi emojien tavoin käyttää kommentti- ja reaktiokuvina.) Sinun tuleekin arvata, kuka kymäläinen civis on missäkin kuvaneliössä 1-8. Kuvien tilanteet saattavat (tai eivät saata) antaa vihjettä kuvan henkilöstä! 😉
Osakuntajuhlat tunnetaan
maittavista juhlaruoista, jotka taiotaan pöytään emännän ja henkilökunnan
taidokkaalla panostuksella ja rakkaudella. Osakuntien tärkeä tehtävä on myös
vaalia maakuntahenkeä yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Voisivatko nämä
osakuntalaisuuden näkökulmat olla yhdistettävissä tulevaisuudessa aiempaa
enemmän? Oiva paikka osakuntalaisuuden vaalimiselle voisikin nimittäin
sitsipöytä tarjoiluineen.
Tunnetuista maakuntaherkuista
osakuntalaisen mieleen juolahtaa helposti ensimmäiseksi esimerkiksi
virolahtelainen hapanvelli alkupalaksi ja kotkalainen posso jälkiruoaksi.
Kymenlaaksolaiset ruokaperinteet ovat kuitenkin laajat ja monipuoliset, ja
jokaisen kulinaristin makunystyröitä hyväilevät moninaiset paikalliset herkut.
Helsingin Sanomat julkaisi kokoelman Marttaliiton kymenlaaksolaisreseptejä koko
valtakunnan tietoisuuteen nostettavaksi vuosina 1964 ja 1965. Ohjeet ovat
ajankohtaisen ja tuoreen tuntuisia yhä tänäkin päivänä. Kypsä tarjoileekin nyt
Marttojen ohjeiden inspiroimana ehdotuksen kymenlaaksolaiseksi menuksi
osakunnan juhlille.
Alkupalalla tarjolla on
pitakkamaitoa, joka on herkullinen juureksista valmistettava keitto.
Pitakkamaidon pääraaka-aine on peruna, ja keitto valmistuu keittämällä ensin
kuoritut perunat hyvin niukassa vedessä. Keittämisen jälkeen perunoihin
lisätään runsaasti maitoa, jotta saadaan keittoon sopiva rakenne. Pitakkamaitoa
on mahdollista ryydittää myös sipulilla tai porkkanalla. Keiton perinteinen
pääraaka-aine on joka tapauksessa peruna, joten porkkanaa ja sipulia lisätessä
ei kannata liioitella. PItakkamaito on parhaimmillaan tuoreena tarjottuna
voilla ja suolalla maustettuna.
Pääruoaksi tarjotaan
kymenlaaksolaista lihahyytelöä, eli punsaa. Autenttisen punsan tekoon tarvitaan
puolikas sian pää, maksaa, keuhkoa ja munuaisia. Lihat leikataan sopivan
kokoisiksi paloiksi, jonka jälkeen ne laitetaan kylmään veteen, joka
kiehautetaan. Kiehautuksen jälkeen kaadetaan ensimmäinen neste pois ja lihoja
keitetään uudessa vedessä siihen asti kunnes ne ovat pehmenneet täysin. Tämän
jälkeen lihoista poistetaan luut ja keitto maustetaan suolalla, jonka jälkeen
se pannaan jäähtymään. Valmis punsa nautitaan perunoiden ja leivän kanssa
hyvässä seurassa.
Kymenlaaksolaisen illan lopuksi
jälkiruoalla nautitaan maittavaa taikinakiisseliä. Kiisselin tekemiseen
keittiömestari tarvitsee ruisleivän juurta, johon lisätään vettä. Tämän jälkeen
seos kiehautetaan liedellä, jossa se samalla sakenee. Kiisseli maustetaan
sokerilla ja on viilentymisen jälkeen valmista tarjottavaksi.
Nyt kaikki alkaakin olla valmista ja maakuntajuhla voi alkaa parhaassa kymäläisessä seurassa. Juhlapöydän ruokajuomiksi Kypsän toimituskunta suosittelee Unkarin viiniä ja koskenkorvaa.
Kymenlaakson osakuntaa voidaan ehkä syyttää monesta asiasta, mutta viime syksyn jälkeen jumalattomuus ei ole yksi niistä. Viimeisimmän tarkistuslaskelman mukaan aktiivisten teologien määrä osakunnalla on kasvanut 100 % ja hallituksen yhdeksästä jäsenestä neljä on teologeja. Jotain vaimeita kaikuja vallankumouksesta on kuulunut, mutta me teologit annamme tilanteen pysyä normaalina – toistaiseksi.
Tilanne on mielestäni mahtava, eikä vain sen takia, että
nykyään useampi ihminen jaksaa keskustella (tai kuunnella keskustelua) syvistä
teologisista ongelmista. Yksi teologian perustaidoista on keskustelun taito.
Jotta en liikaa ylistäisi teologeja (joku voisi sanoa sitä synniksi), tyydyn
toteamaan, että teologia itsessään on ihmisten parissa ja vuorovaikutuksessa syntyvää.
Siksi teologien osaamiseen sisältyy taito kuunnella ja keskustella, mitkä
puolestaan ovat välttämättömiä taitoja ihmisyhteisöjen toimimisen kannalta.
Mielestäni nämä taidot korostuvat osakunnassa, sillä kaikkia muita yhteisöjä
enemmän juuri osakunnassa tarvitaan kuuntelua ja keskustelua. Tämä ei johdu
siitä, että osakunta olisi hankala yhteisö, päinvastoin: poikkitieteellisenä
järjestönä osakuntaan voi kuulua opiskelijoita humanisteista teologeihin ja
teekkareihin, matemaatikoista sosionomeihin ja geologeihin, fyysikoista
oikeustieteilijöihin… Listaa voisi jatkaa loputtomiin (tai ainakin siihen asti,
kunnes Suomesta loppuvat oppialat). Juuri poikkitieteellisyys luo
mahdollisuuden – ja jopa velvollisuuden – oppia jotain uutta kuuntelemisen ja
keskustelun kautta.
Kun liityin osakuntaan, en tuntenut juurikaan muita
opiskelijoita kuin teologeja. Siksi erilaiset stereotypiat olivat saaneet
mahdollisuuden kasvaa mielessäni, ja vaikka ne eivät vaikuttaneet toimintaani
toisia ihmisiä kohtaan, ne saattoivat tehdä ihmisten lähestymisestä hankalaa. En
välttämättä olisi viitsinyt mennä juttelemaan ohi kulkevan teekkarin kanssa
jossain tapahtumassa, sillä olin luulossa, että hän on aivan eri maailmassa
kuin minä. Mitä enemmän olen keskustellut ja saanut kuulla eri aloista (ja
kokonaan uusista, minulle aiemmin tuntemattomista aloista), sitä enemmän tajuan
sitä totuutta, mikä nykypäivän keskustelu- ja somekulttuurissa unohdetaan liian
usein: toinen ihminen liikkuu, ajattelee ja tuntee, aivan niin kuin minäkin.
Vaikka stereotypiat saattavat elää joissain vitseissäni, ne eivät estä minua
näkemästä toista ihmistä.
Ehkä teologien vallankumous osakunnassa onkin kuuntelemisen ja keskustelun vallankumous, jossa kohtaamme toisia ihmisiä teologien, insinöörien ja estetiikkojen sijaan? Tai näin ainakin haluamme teille uskotella.
Roni Vatto
Kirjoittaja on melkein valmis sosionomi, joka opiskelee teologiaa ja nauttii ihmisten hämmentämisestä.