Kolumni: Verorahoja ja kuumia tunteita

Maailman poikkeustilaa ei ole pystynyt ohittamaan viimeisen kuukauden aikana, mutta nyt viimeistään tulee merkki, josta tulisi ehkä olla huolissaan: Roni Vatto aikoo puhua (tai pikemminkin kirjoittaa) taloudesta. Kyllä, maailman kirjat eivät ole koskaan olleet näin sekaisin. Ehkä ensi Kypsässä puhun jo politiikasta, sillä se vasta huolestuttavaa olisi! Oikeastaan aiheeni lähtee taloudesta ja liikkuu sieltä tutummille vesille, joten en liiku aivan tuntemattomalla alueella.

Yle uutisoi 22.4.2020 valtion yrityksille jakamien ”koronatukien” vaikutuksesta, joka ei välttämättä ole ollut toivotun mukainen. Televisiostakin tuttu ”huutokauppakeisari” Aki Palsamäki oli palauttanut Business Finlandille saamansa 10 000€ tuen, koska hän ja hänen perheensä olivat saaneet jopa tappouhkauksia tukien johdosta. Samassa jutussa kerrotaan, ettei kyseessä ole ainut yritys, jonka henkilöstöä on uhattu. Koko tilanne tukien, Business Finlandin sekä Työ- ja Elinkeinoministeriön ympärillä on melko sekava ja monimutkainen, joten tässä on Ylen analyysi koko sotkusta. Tiivistän ehkä hieman kärjistäen koko tilanteen seuraavasti: Koko sotkussa on siis kyse koronatuen jakamisesta toimielimen kautta, jonka tehtävä ei ole jakaa koronatukea. Samalla toimielin on jakanut myöntämisperusteidensa mukaan rahaa sellaisten yritysten innovaatiotoimintaan, jotka eivät välttämättä ole kärsineet koronasta. Miksi tämä on kolumnin kannalta olennaista? Siksi, että aion puhua reagoinnista näihin uutisiin.

”Siksi meillä lukijoina on vastuu perehtyä aiheisiin ennen kuin siirrymme ilmaisemaan omaa mielipidettämme.”

Palsamäen ja muiden yrittäjien saamat uhkailut olisi helppo ohittaa vain asiaan perehtymättömien ja oman elämänsä supersankareiden huuteluksi, mutta kyseessä on ilmiö, joka näkyy yhteiskunnassamme ja maailmassamme yhä useammin ja joskus jopa vakavin seurauksin. Ihmisten reagoiminen uutisiin tunteilla ei ole uusi asia, ja mediat ympäri maailman käyttävät tätä hyväkseen saadakseen enemmän ostajia lehdilleen, katsojia lähetyksilleen tai klikkauksia klikkiotsikoilleen. Ongelma syntyy siitä, kun media ilmaisee asiat vain kapeasta näkökulmasta tai pinnallisesti maksimoidessaan juttujen määrän saadakseen mahdollisimman paljon mainostuloja. Ihmisillä on sisäinen tarve etsiä syyllisiä saadakseen heidät vastuuseen, erityisesti kun pelissä on yksilöiden maksamia verorahoja. Huonosti ja pinnallisesti kirjoitettujen uutisten synnyttämät tunnereaktiot saavat vahvistusta muiden ihmisten reaktioista ja lopulta ne purkautuvat oman käden oikeutena. Tämän syklin voi nähdä monen ”#gaten” eli somekohun takana, ja se synnyttää tunnelatauttunutta keskustelua, jossa faktoilla on toisarvoinen asema.

Yliopistoyhteisössä tilanne ei onneksi ole näin herkkä, mutta me olemme niitä, jotka myös tulevaisuudessa kulutamme näitä uutisia. Siksi meillä lukijoina on vastuu perehtyä aiheisiin ennen kuin siirrymme ilmaisemaan omaa mielipidettämme. Medialukutaitoa toitotetaan alakoulusta lähtien, mutta mielestäni myös perinteisen median edustajilta tulisi vaatia vastuuta uutistensa tasosta. Jokaisen ihmisen ajatus- ja kokemusmaailma toki vaikuttavat hänen kirjoittamaansa tekstiin, mutta perinteisen median edustajan tulisi pystyä tunnistamaan omat ennakkoasenteensa ja toimimaan niistä huolimatta mahdollisimman tasapuolisesti ja syvällisesti. Maailmamme on pienentynyt viimeisen 50 vuoden aikana entistä pienemmäksi ja monet vain tiettyä ”totuutta” julistavat mediat ovat saaneet valtaa yksinkertaistamalla ja jopa väärentelemällä faktoja. Siksi perinteisen median ei tule sortua tähän edes suurempien mainostulojen toivossa.

Roni Vatto

Kirjoittaja on täysin valmis sosionomi, joka opiskelee teologiaa ja nauttii ihmisten hämmentämisestä.

(Kuvan ottanut: Jalmari Salovirta)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *