Pääkirjoitus I/20

Kaukana, mutta silti lähellä.

Uusi vuosikymmen piti olla toivoa täynnä. Mutta vuosi 2020 päättikin muuttaa käsityksemme normaalista elämästä sysäisemällä meidät keskelle kriisiä ja maailmanlopun meininkiä. Mad Max -dystopiakuvien sijaan meistä tulikin vessapaperia ja käsidesiä hamstraavia kansalaisia. Melkein kolme kuukautta olemme peruuttaneet tapahtumia, pesseet käsiä ja pitäneet metrin väliä ihmisiin kaupan kassajonossa. Kaiken kruunaa Citymarketin käytävillä raikaava tekopirteä kappale käsihygieniasta.

Kaiken ikävän keskellä kuitenkin on kaunista huomata, miten globaalisti ihmiset ympäri maailman ovat kannustaneet toisiaan pysymään kotona, jakamaan informaatiota sekä keksimään jopa hauskoja meemejä karanteeniajasta. Vaikka toki väärää tai epävarmaa tietoa liikkuu paljon, on sosiaalinen media tuntunut yllättävän lohdulliselta ja yhteisölliseltä paikalta yksinäisyyden keskellä.

Vielä suurempi ilo on huomata osakunnan aktivoituminen karanteeniaikana, josta erityisesti saamme kiittää KyOGamingin perustamaa KyOn Discord-kanavaa. Discordissa olemme niin pelanneet kuin jopa sitsanneet. Mikään ei ole piristänyt harmaata karanteeniarkea niin paljon, kuin randomit Skribbl.io- pelailut (Piirrä & Arvaa – tyylinen piirtopeli) tai muut kepeät pelihetket. Koskaan ei ole tuntunut niin helpolta lähteä osakuntatapahtumiin mukaan, kun riittää pelkkä tietokoneen avaaminen. Edes sitsejä varten ei tarvinnut miettiä pukukoodia.

Kaiken eristäytymisen keskellä meillä on mahdollisuus olla henkisesti lähempänä toisiamme kuin koskaan. Saatamme ehkä kuulla toistemme ääniä vain Zoom-tapaamisten kautta tai nähdä naamojamme pelkästään puuroisen webbikamerakuvan kautta. Mutta yhdessä voimme olla myös toistemme lohtu ja tuki.

Emme vielä ole varmoja, milloin pääsemme tulevaisuudessa nauttimaan sitseistä Leppäsuon kellarissa. Mutta sitä ennen, nautitaan niistä hetkistä, kun sitseille menemiseen riittää hyvä nettiyhteys ja seinänaapurit pääsevät nauttimaan valikoiduista sitsilauluista.

Anna-Liisa Koskinen

Kypsän toinen päätoimittaja.
Esteetikko, joka piirtelee kaikenlaista ja haaveilee sitäkin enemmän.

(Kuva: Jalmari Salovirta)

Ritvan muotokuva, vihdoinkin!

Edesmennyt inspehtori Ritva Serimaa sai arvoisensa muotokuvan.

Kymenlaakson Osakunnan inspehtorimuotokuvat ovat viimein saaneet keskuuteensa Ritva Serimaan muotokuvan. Serimaa toimi KyOn inspehtorina vuosina 2009-2014 ja harmillisesti menehtyi vuonna 2016 vaikean sairauden johdosta. Serimaa toimi fysiikan professorina Helsingin yliopistossa vuodesta 2004 lähtien.

Vaikka taulun toteuttamiseen liittynyt byrokratia sai suorastaan brexitmäiset mittasuhteet, paljastettiin taulu viimein osakuntalaisille KyOn 87. vuosijuhlan cocktail-tilaisuudessa 22.2.2020. Serimaan muotokuvan on maalannut Laura Peltonen.  Muotokuva on toteutettu valokuvien ja Serimaan aviomiehen Olli Serimaan toiveiden pohjalta.

Ritva Serimaan muotokuva (Laura Peltonen, 2020).

Serimaan muotokuva on mielenkiintoinen sekoitus erikoista ja perinteikästä. Perinteistä edustaa muotokuvalle tyypillinen asetelma ja maalausjälki. Teoksen erikoisuus piilee taustassa, jossa komeilee CERNin
synkrotronikiihdytin. Ajatus CERNin liittämisestä muotokuvan taustaksi kuulosti aluksi erikoiselta, mutta onneksi tähän rohkeaan valintaan päädyttiin. Tausta vangitsee hienosti Serimaan ansiokkaan työhistorian (muun muassa CERNin parissa) ja antaa teokselle persoonallisen vivahteen. Erikoisesta aiheestaan huolimatta tausta ei pomppaa liikaa esiin, vaan jättää Serimaan teoksen pääosaan.

Teoksen kaunis yksityiskohta on hento auringonvalo, joka luo muuten tummasta taustasta lämpimän. Auringonsäteet kulkeutuvat kepeästi kiihdyttimen katolta Serimaan pitkiin hiuksiin kuljettaen samalla katseen taustasta itse henkilöön. Onnistuneella mallinnoksella ja värivalinnoilla Serimaan kasvoista on saatu eloisat sekä tunnistettavat. On hämmästyttävä huomata, miten hyvin Serimaa on saatu mallinnettua pelkästään valokuvan (tai valokuvien) perusteella. Pehmeä sivellinjälki ja maanläheiset sävyt tekevät kokonaisuudesta rauhallisen.

Vaikken Serimaata tuntenut kovin hyvin, koen muotokuvan kuvastavan hienosti niin Serimaan ansiokasta työuraa kuin hänen persoonaansa. Pitkä päätösprosessi johti onnistuneeseen valintaan ja Ritva on vihdoin täällä!

Lähteet: Hämäläinen, Keijo & Huotari, Simo 2016: ”Ritva Serimaa” (Academia scientiarum fennica).

Kypsän ystäväkirja – vuoden 2020 virkailijaesittely

Oliko sinun lapsuudessasi tapana kirjoitella kavereiden ystäväkirjaan?

KyOn vuoden 2020 virkailijat vastasivat Kypsän leikkimieliseen ystäväkirjaan. Kurkkaa kirjan sivuille ja koe lapsuuden nostalgia uudelleen. Ehkä joku virkailija jakaa kanssasi saman horoskoopin, harrastuksen tai lempivärin!

Virkailija, jäikö sinulta ystäväsivu vastaamatta? Ota yhteyttä päätoimittajiin, niin pääset vastaamaan ja päivitämme sivusi mukaan esittelyyn.

Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootio 2019 airuen silmin

Jos haluaa kokea elämänsä airutkokemuksen, kannattaa ehdottomasti mennä airueksi filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon. Pitkistä päivistä ja erittäin kipeistä jaloista huolimatta en vaihtaisi päivääkään, sillä pääsin kokemaan läheltä yliopiston vanhimman akateemisen juhlan.

Airuiden pitkin kevättä saama perehdytys oli kattava, vaikka toki ennen promootiota ehti murehtimaan niin pukeutumista kuin promootioaktin askelmerkkejä. Laajasta juhlapukuvarastosta oli hyötyä, sillä naisairuen varustus vaati niin värikkään kuin täysmustan iltapuvun. Tämän lisäksi värikkään puvun kanssa tuli peittää olkapäät ja mustan aktipuvun kanssa vartalo tuli olla mustan peitossa kaulasta alaspäin, sormia myöten. Ennen promootiota aika kuluikin sopivien vaatteiden löytämisessä.

Varsinainen airuiden työ alkoi Floran päivänä 13.5., joka sujui rennosti niin promootion osallistujien kuin airuiden puolesta. KyOn airuet pääsivät edustamaan näyttävästi inspehtorinsa rinnalla, sillä Jari Lavosen tytär Liisa Lavonen oli valittu yleiseksi seppeleensitojattareksi.

KyOn seuraavat tehtävät odottivat seppeleensitojaisissa Koskenrannassa 23. päivä. Silloin vasta vauhti alkoi, kun laakerinlehdet ja seppeleensitojat veivätkin enemmän tilaa ja jouduimme taikomaan vauhdissa lisää työpöytiä seppeleensidontaa varten. Vauhdikkaan askartelupäivän jälkeen seppeleensitojaisillallinen sujui enemmän airutvartiossa niin puhujan kuin ovien rinnalla.

Koko promootion haastavin osuus – promootioakti (24.5.) – jännitti niin airuita kuin vihittäviä maistereita ja tohtoreita, sillä ajoitus- ja askelvirheet näkyvät aktin sujumisessa. Airuiden suurin haaste oli käytävävartion vaihdos, jossa edelliset airuet poistuvat sulavasti tietyssä järjestyksessä käytävältä ja antavat tilaa uusille airuille. Tämän kanssa tuli ongelmia erityisesti tohtorien vihkimisen kohdalla, mutta onneksi tilanne pelastettiin viime metreillä. Airuet eivät siis jääneet tohtorien jyräämiksi. Promootioillallinen Dipolissa sujui rauhallisesti, vaikka väsymys ja kipeät jalat alkoivat tässä kohtaa huutaa olemassaoloaan.

Joskus airuen on myös huolehdittava promootioeläimestä!

Promootion viimeinen rutistus oli lauantai (25.5.), joka alkoi promootioretkellä. Sään puolesta oli onni, ettei KyO osallistunut itse retkelle, vaan suuntasimme alkuedustuksen jälkeen lounaspaikalle. Lounaalta lähdettiin suoraan valmistelemaan promootiotanssiaisia, jotka päättävät juhlallisesti koko promootion. Tanssiaisissa airutvartioiden lisäksi airuilla on pari tärkeää edustustehtävää: Promoottorin kunniakuja sekä promootiokannot. Koska väsymys tuntui tässä kohtaa jo riipivältä, täytyi viimeiset edustamiset tehdä pienessä pakotetussa hymyssä. Olo tuntui kuitenkin mahtavalta, kun viimeinenkin velvollisuus oli ohi ja pääsimme tanssimaan Maccaronia ja iloitsemaan yöstä muiden mukana.

Airutvelvollisuudet eivät olisi onnistuneet ilman rentoa ja mahtavaa ilmapiiriä, jonka airuiden kesken loimme. Ilman hyvää ryhmähenkeä emme olisi päässeet loppuun asti ja siksi muistelenkin lämmöllä kaikkia hetkiä, joita vietimme niin vieraiden keskellä kuin airuiden takahuoneessa.

Musteella merkitty minuus – Tatuoinnit taiteena

(Tämä artikkeli esittelee opinnäytestipendin saanutta pro gradu – tutkielmaa)

Estetiikan pro graduni päätyi tarkastelemaan ilmiötä, joka on lähellä minua. Oikeastaan ne ovat ihollani sekä ihossani: tatuoinnit. Musteella merkitty minuus – Tatuoinnit taiteena (2019) on tutkielma tatuointien yhteydestä taiteeseen ja estetiikkaan. Se sisältää kaksi eri lähestymiskulmaa tatuointeihin:miten tatuoinnit sijoittuvat taiteen kentälle ja miksi ihmiset ottavat tatuointeja. Tutkielman aineistoksi valikoitui ulkomaalainen kirjallisuus, sillä Suomessa tatuoinneista on vähän tieteellisiä julkaisuja. Samoin estetiikan alalla tatuoinneista ei ole erityisemmin mainintoja. Yksittäisen maininnan maoritatuoinneista heitti aikoinaan muuan Immanuel Kant teoksessaan Arvostelukyvyn kritiikki (1790). Tatuointien ”kantajana” (aivan kuin tämä olisi tauti, vaikka kyllä, niihin jää koukkuun) tuon tutkielmassa esille myös omaa kokemustani. Koska tatuoinneilla on historiaa lähes joka puolella maapalloa, rajoittuu tutkimukseni pääsääntöisesti länsimaalaiseen tatuointikulttuuriin. Eikä siinä vielä kaikki: tähän iloiseen tutkielmaan mahtui mukaan myös drag queenit, SoundCloud-räppärit, rintasyöpäpotilaat sekä Meksikon vampyyrinainen.

Pelkästään tatuoinnin ottaminen on kiehtova psykologinen prosessi, jossa tatuoinnin ottaja pohtii tatuoinnin sisältöä ja liittää siihen erilaisia tunteita, mieltymyksiä sekä muistoja. Tatuoinnin halutaan heijastavan omaa minää ja niillä halutaan korostaa omaa yksilöllisyyttä. Toisaalta tatuoinnit ovat keino kuulua yhteisöön: tatuoijat, tatuoidut sekä tatuoinneista kiinnostuneet kokoontuvat esimerkiksi tatuointimessuille jakamaan intohimoaan muiden kanssa. Edelleen tatuoinnit voivat merkata kuuluvuutta esimerkiksi jengiin tai rikollisjärjestöön. Tatuointeja kuitenkin ottavat eri ihmiset kaikissa sosiaaliluokissa, minkä vuoksi tatuointeja ei enää voida laskea ”merimiesten, rikollisten ja prostituoitujen merkeiksi”. Toki edelleen esimerkiksi niin kutsutut ”SoundCloud-räppärit” käyttävät tatuointeja saadakseen mahdollisimman rikollisen ulkomuodon. Mutta emme voi enää sanoa, että tatuoinnit kuuluisivat yksinomaan rikollisille.

Taiteen kentällä tatuoinnit ovat mielenkiintoinen ilmiö, joka lainaa paljon perinteisiltä taidemuodoilta, mutta samalla haastaa meidät pohtimaan, mitä taide on. Tatuointien tyyleissä näkyy samoja elementtejä kuin esimerkiksi kuvataiteessa: symboliikkaa, poptaidetta, realismia, tussipiirroksia sekä japanilaisia puupiirroksia. Toisaalta tatuoinneille on kehittynyt omia tyylejä, kuten old school-tatuoinnit sekä alkuperäiskansojen omat tatuointityylit ja niistä johdetut tyylit kuten tribaalit. Meillä vaikuttaa olevan myös tarve kategorisoida tatuointeja samalla tavalla kuin esimerkiksi elokuvia tai kuvataidetta. Tatuoinnit voidaan nähdä jopa performanssitaiteena, sillä tatuoinnit hyödyntävät ihmiskehoa ja sen liikettä. Tatuointien arvioiminen tatuointikilpailuissa on ammattilaisten hommaa ja monen taidemuodon tavoin tatuointikulttuuri on hyvin kaupallistettu.

Tatuoinnin ehkä mielenkiintoisin piirre on sen pohja eli iho. Tatuointi voidaan nähdä ihon päällä olevana erillisenä osana, mutta tatuointi tehdään ihon sisään, jolloin se on myös sisällämme ja osa kehoa. Tatuointi kestää niin kauan, kunnes keho kuolee sekä muuttuu kehon ja ihmisen elintapojen mukana. Kuten iho, tatuoinnille annettu merkitys ei ole muuttumaton. Tekovaiheessa ihminen antaa tatuoinnilleen tietyn tulkinnan, mutta ihmisen kasvaessa tatuointi tulkitaan uudelleen. Näin tatuoinnin narratiivi muuttuu ajan myötä. Samalla erheellisiksi koetut tatuoinnit kasvavat osaksi minäkuvaa, kun niille pyritään keksimään parempi tulkinta. Esimerkiksi hevostatuointi edusti ottamishetkellä rakkautta hevosiin, mutta kuitenkin kymmenen vuoden päästä tatuointi on vainmuistutus vanhasta harrastuksesta. Uudet tulkinnat vähentävät tarvetta poistaa tatuointi. Uudet tulkinnat ja narratiivit osoittavat myös, ettemme koskaan voi palata menneeseen, vaan tarkastelemme itseämme aina nykyisyyden kautta.

Tarkastellessani tatuointeja taidemuotona otin vertailuksi mukaan kaksi ilmiötä,jotka ovat tatuointien tavoin muuttuneet taidemuodoiksi: kehotaiteen ja graffitit. Länsimaissa kehotaiteella ei ole ollut samanlaista maailmankatsomuksellista asemaa tai vahvaa osaa rituaaleissa kuin esimerkiksi alkuperäiskansoilla. 1900-luvulta alkaen kehotaide on vilahdellut muun muassa kantaaottavassa taiteessa ja drag queenien keskuudessa. Monille kulttuureille ja kansoille kehotaide on ollut osa kauneuskäsitystä, mutta länsimaissa kehotaide on tullut osaksi kaunistautumista vasta viime vuosikymmeninä sekä keinoksi korostaa omaa identiteettiä. Kehotaide on tietyissä kulttuureissa korostanut kuuluvuutta yhteisöön ja edelleen esimerkiksitatuointien avulla ihmisellä on mahdollisuus päästä osaksi yhteisöä.

Niin kehotaiteella kuin graffiteilla on pitkä historia, jota on värittänyt laittomuusja rikollisuus. Kehotaidetta on käytetty rikollisten merkitsemiseen ja rikolliset ovat luoneet omia koodistojaan tatuoinneilla. Graffitit ovat kehotaiteen tavoin kannanottoja, joista esimerkkinä graffititaiteilija Banksyn taide. Graffitien kohdalla laittomuus saatetaan edelleen kokea siihen kuuluvaksi piirteeksi, toisin kuin tatuoinneissa tai kehotaiteessa. Tulevaisuus näyttää, siirtyvätkö graffitit tatuointien tavoin enemmän lailliseksi toiminnaksi, mihin vaikuttaa niin laki kuin ihmisten asenteet. Myös kaupunkisuunnittelu ja graffiteille varatut alueet voivat auttaa suhtautumaan niihin suopeammin.

Tarkastellessani tatuointien psykologisia ulottuvuuksia, otan esille muutamia esimerkkihenkilöitä sekä rintasyövän jälkeisistä leikkausarvista kärsineet naiset. Tatuoinneilla voi olla symbolisia merkityksiä ja ne voivat toimia muistutuksena niin itselle kuin muille. Erityisesti Tova Friedmanin tapauksessa tatuointi toimii muistutuksena ulkopuolisille historian kauhuista: hänellä on kädessään natsien keskitysleirillä tehty numerosarjatatuointi. Meksikolaiselle Maria Jose Cristernalle ”vampyyrinaiseksi” muuntautuminen on auttanut häntä kertomaan muille synkästä menneisyydestään parisuhdeväkivallan uhrina. Tatuoinneilla Cristena on luultavasti kokenut itsensä kokonaisemmaksi samalla tavalla kuin tatuoinnin ottaneet rintasyöpäpotilaat. Tatuointien avulla rintasyövän arvista toipuneet naiset ovat voineet määritellä naiseutensa itse sen sijaan, että turvautuisivat implantteihin näyttääkseen ”normaaleilta”. Tatuoidut rintasyöpäpotilaat edustavat niitä naisia, jotka määrittelevät itse sen,mikä on eroottista ja kaunista. Nykyinen tatuointikulttuuri onkin antanut erityisesti naisille mahdollisuuksia määritellä itse oman ulkonäkönsä.

Tatuointi on mielenkiintoinen ilmiö, joka kertoo niin kantajalleen hänestä itsestään, kuin siitä, millainen yhteiskuntamme on nyt. Näin tutkielman jälkeen olen huomannut, miten paljon pelkästään tatuoinnit kertovat suhteestamme kehoomme ja esteettisistä mieltymyksistämme niin itsessämme kuin muissa. Tatuoinnit tarjoavat estetiikalle vielä paljon päänvaivaa (hyvässä mielessä) ja toivottavasti itse pääsen tämän tutkimusaiheen pariin vielä uudestaan.

Anna-Liisa Koskinen sai opinnäytestipendin 2019

ARVAA CIVIS! (Snapchat Bitmoji edition)

Viime vuonna kymäläiset pesiytyivät Snapchat-applikaatioon muodostamalla sinne kyopallon. Samalla kymäläiset ovat esitelleet Snapchatissa suosituksi tulleita Bitmoji-hahmoja itsestään. (Bitmoji on personifioitu emoji käyttäjästään. Bitmojia voi emojien tavoin käyttää kommentti- ja reaktiokuvina.)  Sinun tuleekin arvata, kuka kymäläinen civis on missäkin kuvaneliössä 1-8. Kuvien tilanteet saattavat (tai eivät saata) antaa vihjettä kuvan henkilöstä! 😉