KYPSÄ II/19

Edessäsi lepää Kypsä kaksi kautta kaksituhattayhdeksäntoista.

Edellisen Kypsän jälkeen KyOllen on valittu uudeksi kuraattoriksi Esa. Kypsä haastatteli uutta ja väistyvää kuraattoria.

Virossa on vierailtu mm. Korp! Fraterniotas Tartuensiksen 90-vuotiskommersissa sekä syyskommersissa sekä volberissa elikkäs tutummin Tarton vapussa.

Filosofisen tiedekunnan promootiosta kerrotaan sekä airuen että kuraattorin näkökulmasta.

Opiskelukaan ei ole täysin unhoittunut, sillä Ansku on saanut valmiiksi opinnäytteensä tatuoinneista ja Ilona virtuaalipotilaista farmasian opetuksessa.

Maakunnasta Kypsä II esittelee maakuntalintumme punatulkun.

Hauskana osakuntamuistona Kypsä esittelee HPJ herra Olli Aholan laulukirjan kirjoituksia.

Kolumnissaan natsikortin vetää Roni.

Historiaosiossa esittelyssä on KyOn neljäs inspehtori Aimo Halila.

Itä-Suomalaisen yhteistyön historiasta.

Kaksi keväistä kuraattoria

Kypsä on kutsunut viidettä virkapäiväänsä viettävän kuraattorimme Esa-Pekka Helanteen sekä emeritakuraattori Jenni-Maria Käen puhumaan mistäpä muusta kuin kuraattorina olemisesta. Jenni on kuulemma perehdyttänyt Esaa jo aiemmin ja lisää perehdytystä on luvassa, joten tämän tapaamisen tarkoituksena on vain kertoa meille muille osakuntalaisille, millaista on toimia osakunnan päänä. Ehkä Esallekin tästä pari vinkkiä jää. Kello on yksi päivällä. Olemme sopineet tapaavamme Café Lasipalatsissa, joka on kuitenkin lounasajan takia täysi ja meluisa. Sää on keväinen, joten suuntaamme terassille. Kysymysten näkeminen hohtavasta läppärinnäytöstä on vähintäänkin haastavaa. Leikin oikeaa reportteria ja säädän sanelukoneen kanssa. Keskustelumme kestää 59 minuuttia ja 11 sekuntia. Kuraattoriudesta voisi toki puhua pidempäänkin.

Miltä siis nyt tuntuu? Jenistä tuntuu nyt hyvältä, mutta myös hieman haikealta. On kevyt olo. Heti maanantaina hän on silti pyörähtänyt osakunnalla. Esastakin tuntuu hyvältä. On yleisluottavainen fiilis, kun ensi viikolla pitää oikeasti alkaa edustaa kuraattorina. Osakunnan kokous tulee torstaina. Esan mielestä on ihana päästä vielä tekemään osakuntajuttuja, niin että ei vielä valmistuttuaan häviä kuvioista.

Jennikin luottaa Esaan, sillä heillä oli vuonna 2017 hyvä ja toimiva kuraattori–puheenjohtaja-suhde. Esa tekee asiat hyvin. Esan kanssa on helppo tehdä töitä. Esan kanssa on helppo jutella. Esa kuuntelee. Esalle voi sanoa asiat suoraan. Esa ottaa palautteen hyvin vastaan. Esa saa paljon aikaan. Joka virassa Esalla on ollut joku projekti meneillään. Esalla on ilmiömäinen kyky innostaa ihmisiä. Jenni uskoo, että Esa pystyykin luomaan osakuntaan hyvän innostuneen ilmapiirin. Esalla on myös ympärillään parhaat mahdolliset ihmiset, jotka uskaltavat sanoa ja neuvoa. Esakin katsoo olevansa hyvässä alkuasemassa. Osakunnalla on asiat hyvin, ja on paljon motivoitunutta porukkaa, josta on vaikka mihin.

Kun Jenni aloitti kuraattorina, hänen tavoitteisiinsa kuului tutustua uusiin ihmisiin, ja se on toteutunut hyvin. Lukuisia uusia ihmissuhteita on syntynyt ja monien osakuntalaisten kanssa on saanut työskennellä yhdessä. Hän oli jo aika hyvin nähnyt edeltävien kuraattorien toimintaa ja osasi odottaa, miltä kuraattorina oleminen tuntuu. Auktoriteettiasemaan päätyminen oli kuitenkin yllätys. ”Vaikka meillä on tosi matalat hierarkiat, niin silti oli outoa, että itse oikeasti saa sanoa viimeisen sanan.”

Jennin päätavoitteena ensimmäisenä kuraattorivuotenaan oli osakuntalaisten jaksaminen. ”Halusin palauttaa sen, että osakunnalla on hauskaa ja rentoa eikä se tunnu työltä.” Lopettaessaan hän ainakin toivoo, että jaksaminen on mennyt parempaan suuntaan. Eihän osakunnan saavutuksista ja kehityksistä puoletkaan ole kuraattorin ansiota.

Esan mielestä kuraattorilla voi olla tavoitteita, mutta esim. Kypsän suunta ei ole kuraattorin tehtävä, vaan päätoimittaja tekee lehteä. Sen sijaan hän aikoo tukea muita tekemään omannäköistään toimintaa. Jenninkään mielestä kuraattori ei voi lähteä vetämään osakuntaa tiettyyn suuntaan, jos muut eivät ole siinä mukana. Mieluummin kuraattori kannustaa ja neuvoo virkailijoita viemään osakuntaa johonkin suuntaan.

On Esalla kuitenkin linja. Jos on epäkäytännöllisiä toimintatapoja, niitä voidaan uudistaa. ”En tule muuttamaan paljon asioita, mutta voin kehittää asioita.” Ollessaan isäntänä Esaa alkoi potuttaa silloinen käytäntö, että osakunnalla oli aina isännistön jäsen päivystäjänä tekemässä ei-mitään. Niinpä hän ajoi HTK:ssa läpi päivystyksestä luopumisen. Konkreettinen uudistus voisi myös olla palautteenantomahdollisuuksien kehittäminen. Lisää avoimuutta siis! Tämä jäi hänellä HPJ:nä kesken. Häirintälomake tulee nettiin. Sen hän voi luvata, koska se ei ole kuraattorista vaan tiedostussihteeristä kiinni. Sääntömuutokseen Esa suhtautuu varauksella, mutta riippuu paljon, millainen sääntömuutos on kyseessä. Jos se virtaviivaistaa toimintaa, silloin myös sääntömuutoksen tekeminen itsessään on motivoivaa. Ei hän pelästy sitäkään.

Esa haluaa kehittyä johtajana. Konkreettisesti esim. kokouksen puheenjohtajana asiat pitää esittää napakasti ja jaarittelematta, mihin hänellä mielestään on vähän taipumusta. Myös asioiden ennalta valmisteluun pitää kiinnittää huomiota. ”Laulunjohtajana menin fiilispohjalta enkä ollut suunnitellut mitään, paitsi palindromit.” Siinä hän on hyvin luonteva, mutta kuraattorina se ei aina riitä. Esa myös mielellään antaisi kaikkien keskustella, mutta keskustelun pakottamista päätökseen pitää vielä harjoitella. Hän ei ole ”hallintovelho”. Hassuja sananmuotoja yms. voi jäädä, mutta hänellä on halu toimia myös hallintoasioiden parissa. Jennikin myöntää, että kokouksen vetäminen on väähäään haastavaa, jos ei ole perehtynyt asiaan. Puheenvuoroja ei tarvitse valmistella, mutta esim. uudistettava paperi kannattaa olla lukenut hyvin läpi.

Jennin mielestä raskainta kuraattorin tehtävässä on puuttua ikäviin juttuihin, kuten häirintään tai siihen, että joku ei jaksa. Osakunnan johtajana alkaa helposti tuntemaan syyllisyyttä, ettei ole huomannut asiaa ajoissa tai olisi voinut tehdä jotain toisin, vaikkei itse olisi välttämättä voinutkaan tehdä mitään. Joku toinen tietysti kokee asiat eri tavalla.   

Jenni neuvoo Esaa olemaan henkilö, jolle on helppo tulla puhumaan. Kuitenkin auktoriteettiasemassa se voi käydä vaikeaksi. ”Toisaalta älä unohda, ettei tämä nyt niin vakavaa ole.” Esan mukaan tämä onkin hänen suhtautumisensa muutenkin. ”Pidä myös hauskaa!” Kaikkien mielipiteiden kuunteleminen ei aina ole helppoa, ne kun voivat olla ristiriitaisiakin. Toisen mielestä OSKOt ovat liian pitkiä; toisesta ei ole aikaa keskustella. ”Älä ikinä epäröi pyytää apua, oli se sitten vanhemmilta kuraattoreilta tai osakuntalaisilta, koska siellä on ihan superfiksuja tyyppejä.” Esa aikoo myös olla nöyrä: ”Kaikkea ei tiedä itse parhaiten, tai edes hyvin.”

Jennin mukaan kuraattorin rooliin kuuluu myös, että pitää antaa muille tilaa ja kuunnella muita, ei niinkään että kuraattori sanoo mitä tehdään. Toisaalta pitää myös uskaltaa sanoa, että nyt riittää ja mennään eteenpäin. Jos jotakuta pitää vaikka töniä eteenpäin tekemään jotain, niin pitää tietää miten häntä lähestyä. Jos taustalla on stressiä, silloin pitää lähestyä pehmeämmin. Toiset taas haluavat, että heille sanotaan suoraan ja selkeästi. Tässä kuitenkin pitää tuntea ihminen hyvin. Esim. Esallle vuosijuhlamestarina Jenni olisi uskaltanut sanoa suoraan, jos jokin ei olisi hoitunut. ”Kokouksessa on haaste tietää, milloin on menty liikaa väärille urille, ettei tule teilanneeksi mielipidettä, joka olisi ehkä liittynyt asiaan, mutta muotoiltu turhan pitkästi.” Jenni neuvoo kuraattoria kertomaan kokouksessa oman mielipiteensä viimeisenä, koska tämä on jonkinasteisessa auktoriteettiasemassa. Muiden pitää oikeasti saada keskustella ja miettiä asioita itse. Jennin mielestä ”kuraattorin tehtävä ei ole ajaa omia agendojaan, vaan antaa muitten tehdä ja katsoa, ette ne nyt ihan päin honkia vedä.”

Kuraattoripaneelissa Esa kertoi supervoimakseen isällisyyden. Tällä hän tarkoittaa kuuntelemista ja toivoo olevansa lämmin tyyppi, jolta voi tulla kysymään neuvoa. Hän toivoo olevansa asioiden mahdollistaja ja virkailijoiden sparraaja. Hänellä on kuitenkin aikas monesta virasta kokemusta. Myös siitä, jos jokin asia vituttaa ja ei pysty tekemään jotain, siitäkin voi tulla Esalle puhumaan. Ylipäätään Esa on tuntemistani ihmisistä varmaan helpoin, sellainen jonka kanssa ei tule vaivaantunut olo.

Lopuksi pari provokatiivista väitettä: 

Kuraattorin toimessa edustaminen vie kaikki viikonloput ja kaikki rahat ja aiheuttaa riskiryhmään luokiteltavaa alkoholinkäyttöä. Esa toteaa, että kuraattori voi toki jättää edustamatta, mutta eihän se ole toivottavaa. Kuraattori voi kuitenkin ottaa vain pöytäjuomat eikä välttämättä aina lähde jatkoille. Joskus voi mennä myös juhliin holittomana. Vasta viime aikoina hän on huomannut, kuinka tärkeää on pitää omasta hyvinvoinnista huolta. ”Kuraattorin pitää edustaa. Hänen omassa kädessään on järjestää puitteet sillä lailla, että hän pystyy edustamaan ja olemaan toimintakykyinen.” Jenni komppaa. Pitkä valvominen ja jatkoille jääminen vie mehut seuraavasta päivästä, ja alkoholittomat juomat ovat nykyään niin hyviä, ettei edes tunnu, että jää mistään paitsi. Rahankäyttö on ehkä kaikkein suurin rajoite. Joka viikonloppu ei myöskään vaan jaksa juhlia. Vuosijuhlat kasaantuvat kummasti samaan ajanjaksoon. Esaa myös ”kannustaa” holittomuuteen ja ajoissa lähtemiseen se, että työvuorot ajoittuvat paljon viikonloppuun. Se on myös haaste. Jenni muistuttaa, että koska juhlissa käy paljon tuttuja ihmisiä, joiden kanssa myös haluaa viettää aikaa, edustaminen toimii myös palauttavana.

Kuraattorinvaihtokaronkka on siirtymäriitti, joka vahvistaa yhden ihmisen tai viran arvovaltaa. Puolustaako se paikkaansa demokraattisessa yhteisössä? Jenni korjaa heti, että QVK on kahden kuraattorin juhla. Hän myöntää, ettei ennen kuraattorikautta osakuntalaisena aivan ymmärtänyt QVK:n arvoa. Kaudellaan hän on kuitenkin huomannut, että se on tärkeä muihin kuraattoreihin tutustumisen kannalta. Nyt uskaltaa mennä juttelemaan heille, jos tarvitsee apua tai on jokin vaikeampi tilanne. Kuraattorille itselleen QVK on hyvin tärkeä, ja etenkin vanha kuraattori kokee sen suurena kiitollisuuden osoituksena. Se on myös juhla, joka tuo osakuntasukupolvia yhteen. Monissa osakunnissa saattaa olla kaksikymmentä edellistä kuraattoria paikalla. Olisi hienoa, jos sinne saataisiin jatkuvuuden ketjua ja eri osakuntapolvien muistamista mukaan. Esakaan ei ole valmis lopettamaan QVK:ta, mutta voidaan toki miettiä, onko illalliskortti liian kallis tai onko juhlassa liikaa pönötystä.

Kahden vuoden kaudesta kohokohdaksi Jennillä jäi Hallands Nationin vuosijuhla, jonne lähdettiin isolla porukalla. Siellä Jenni nakiksi jäi puheen pitäminen ruotsiksi. Ehkä se oli kaikkein kovin juttu, kun sen uskalsi pitää. Ja ihmiset ottivat suomenruotsisen sönkötyksen tosi hyvin vastaan. ”Siitä tuli fiilis, että pystyn oikeesti tehä mitä vaan!” Se oli törkeen ihana viikonloppu muutenkin. Oli vähän samanlainen keli kuin nyt.

Näin on kysymykset kysytty. Tiedämme kaiken kuraattorina olemisesta. Jenni ja Esa jäävät vielä puhumaan osakuntajuttuja Amos Rexin kukkulalle. Perehdytys jatkuu.

KYPSÄ I/19

Kymenlaakson osakunta on julkaissut Kypsä-lehteä aina vuodesta 1980 asti. Toisin kuin saattaisi kuvitella, kymenlaaksolaisten osakuntalehti on toiminut innoittajana eräiden muiden osakuntien Willi ja Pieni puukello -julkaisuille. Edelläkävijöitä ollaan siis oltu aitoon kymäläiseen tyyliin jo alusta asti.
Sopivaa on siis, että ensimmäisenä osakuntana Leppäsuon kellarissa juuri KyO sulkee painokoneensa, ja siirtyy julkaisemaan Kypsää tällä uudella sähköisellä alustalla. Tulevaisuus näyttää mihin kaikkeen uuteen, mahdollisesti pelottavaan ja toivottavasti innostavaan tämä muutos johtaa.

Kypsän vuoden 2019 ensimmäinen ”numero” sisältää seuraavaa:

Kypsän sähköistämien lyhyt historia
Pääkirjoituksen omaisessa jutussa Aapo kertailee Kypsän sähköistämiseen johtanutta prosessia ja hahmottelee sitä, miltä Kypsän pitäisi näyttää ainakin vuoden 2019 ajan.

86-vuotisjuhla
KyO vietti 86:nnet vuosijuhlansa ravintola Pörssissä 23. helmikuuta.

KyOGamingin manifesti
Osakunnassa toimii uusi kerho: KyOGaming.

Teokratia vai kohtaamisen yhteisö?
Osakunnan hallitus on hyvin lähellä teologienemmistöä – nyt kun uusi kuraattorimme ei vielä ole astunut remmiin -. Mitä tästä seuraakaan?

Vaihtelua sitsipöydän herkkuihin kymenlaaksolaisesta perinnekeittiöstä?
Kypsän ruokaosiossa esitellään maauntaherkut: pitakkamaito, punsa sekä taikinakiisseli.

ARVAA CIVIS! (Snapchat Bitmoji edition)
Kypsän puuhanurkassa tehtävänäsi on kymälaisten Snap Chat -emoji.

86-vuotiasjuhla

Juhlapaikaksi oli vuosijuhlamestarimme Esa-Pekka Helanne valinnut ravintola Pörssin. Ennen sitä on pidetty kalliina, mutta 80 € alkaa olla jo vakiohinta osakuntavujuilla. Palvelu sitten pelasikin moitteettomasti – on se kurja kun ei mistään voi ruikuttaa. Ikimuistoisimmasta lahjasta vastasi Satakuntalainen Osakunta, joka lahjoitti KyOlle kauan kaivatun tulostimen. Samaan aikaan vujuillut KO sitä vastoin sai ohjekirjan. Cocktail-tilaisuuden ja itse juhlan väliin oli, ehkä viime vuoden kasivitosten peruja, varattu reilusti aikaa. Arvailu sennujen etkopaikasta kävikin kuumana. Osallistujamäärä oli sangen pieni. Esan sydämentykytykset kuitenkin osoittautuivat turhiksi, kun leijonanosa ilmoittautui viimeisinä päivinä ja pöytään saatiin lopulta 56 osallistujaa. Jottei sali näyttäisi autiolta, oli plaseerauksessa päädytty kahdeksan hengen neliöpöytiin. Toisten mielestä ne olivat hyvin kotoisat; toisten oli vaikea kuulla puhetta pöydän toiselta puolen.

Keskimääräisestä juhlapuhujasta poiketen kansanedustaja Markku Pakkasen puhe herätti ajatuksia ja tunteita ”Minun mielestäni jokainen ihminen voi olla kotoisin vain yhdestä paikasta.” Rohkea näkemys siirtokymenlaaksolaisten juhlissa. Kronikassa ’19 katsottiin lyhytelokuvia KyO-vuoden varrelta. James Ponsi ja Jääkaapin aave jäivät mieleen. Poikkeuksellisen aktiivisesta ja pitkäjänteisestä työstä Kymenlaakson Osakunnan hyväksi Pasi Pykälistölle myönnettiin Kalevi Valkaman nimikkostipendi. Viimeksi sellainen on myönnetty 70-luvulla. Ohjelman koskettavin osa oli Anna-Liisa Koskisen puhe rakkaudesta itseä kohtaan. RuPaulin sanoin: ”If you cannot love yourself, how the hell you gonna love somebody else?”

Kunnianosoitukset
Kunniamerkki: Inspehtori Jari lavonen
Harrastusmerkki: Eerika Mankinen, Leon Hirvelä, Marjut Päkki, Emma Schumilov ja Eemil Hakala
Opinnäytestipendi: Anna-Liisa Koskinen, Ilona Raimas
Osakuntastipendi: Veli-Matti Ylönen, Eerika Mankinen
Fuksistipendi: Jalmari Salovirta, Janne Salokoski

Kuvan ottanut Camilla Relander

Kypsän sähköistämisen lyhyt historia

*Kypsän numero 3/2017 ilmestyi vasta loppuvuodesta 2018, jona vuonna ei muita Kypsiä ilmestynyt.

2016 Painoksen pienentäminen

Ennen vuotta 2016 kolmen ensimmäisen Kypsän painos oli vakiintuneet 100 kappaleeseen ja vuoden viimeinen Kypsä 200 kappaleen ns. abinumeroksi, jota pyrittiin jakamaan maakunnan abiturienteille. Aika usein jakaminen tosin unohdettiin.

Vuonna 2016 sähköistämisajatukset heräsivät lähinnä taloudellisista syistä. Lehden todettiin nielevän KyOn budjetista jo tuhatkunta euroa, joka on suuri summa, kun otetaan huomioon, että KyOn jäsenmaksutulot ovat samaa luokkaa. Lehden kokonaistappiot eivät tietenkään olleet talousarviossa yhtä suuret, mutta Kypsän tuloihin kuuluva Kymenlaakson Osakunnan Seniorit ry:n lehtituki tuskin on riippuvainen lehden kuluista tai painosmäärästä. Lisäksi HYYssä on ollut vuosia paineita painettuihin lehtiin kohdistuvan lehtituen uudistamiseen. Tähän asti lehden painoksesta noin puolet oli postitettu Kymen lohen veljeskunnan jäsenille (nykyään Kymen lohet). Samaan aikaan Itella nosti postimaksuja huimasti. Kypsässä päätettiin julkaista lohille kysely siitä, tahtovatko he yhä Kypsän kotiinsa postitettuna. Kyselyyn tuli vain yksi vastaus, ja sekin että ei tarvita. Näin ollen Kypsän painosta päätettiin pienentää ja postittaminen lohille lopettaa. Samoin lopetettiin postitus ulkomaisille ystävyysjärjestöille, joissa on hyvin vähän suomentaitoisia lukijoita. Tämä pienensi etenkin postikuluja. Painosmäärä laskettiin 45:een kolmelta ensimmäiseltä numerolta ja 145:een abinumerolta.

2017 ja 2018 kohti painetusta lehdestä luopumista

Kypsä on jo vuosia ilmestynyt painetun muodon ohella myös sähköisenä KyOn nettisivulla ja ajoittain myös Issue-palvelussa. Jo vuonna 2017 keskusteltiin Kypsän painamisen lopettamisesta, mutta painamista päätettiin vielä jatkaa ja vasta selvittää asiaa. Tässä vaiheessa jo varsin pienestä painoksesta luopuminen ei enää ollut niinkään taloudellinen kysymys. Vuonna 2018 toteutetun kyselyn mukaan hyvin harva jos kukaan enää luki Kypsää painettuna lehtenä. Nettilehti kuitenkin ilmestyi aina ennen painettua lehteä, ja sitä oli myös helppo mainostaa linkkaamalla se WhatsAppiin. Myös ekologisuusnäkökulma nousi esille.

2019 ja sen yli, Kypsän sähköistämisen tulevaisuus

Kuten varmaan huomaat, Kypsä ilmestyy nyt osoitteessa kypsa.kymenlaaksonosakunta.fi. Kiitos tästä kuuluu Janne Salokoskelle, joka joko tiedotussihteerin tahi Kypsän toimittajan ominaisuudessa on luonut alustan, jota luet. Muutama kuukausi siinä kesti, mutta koskapa Kypsä olisi ilmestynyt aivan vuoden alussa.

Ainakin vuonna 2019 Kypsän on tarkoitus ilmestyä sekatyylillä siten, että ”hitaan journalismin” jutut ilmestyvät edelleen rypäissä neljä kertaa vuodessa mutta menneistä tapahtumista tiedottamiseksi lukeutuvat jutut – kuten jutut vuosijuhlista, rajiksista tms. – saavat ilmestyä heti valmistuttuaan ko. tapahtuman jälkeen juttukokonaisuuksien ulkopuolella.

Lehtijuttujen yhtäaikainen ilmestyminen rypäissä ei tietenkään ole teknisesti välttämätöntä. Selkeä deadline kuitenkin edistänee juttujen valmistumista ajallaan. On ainakin mahdollista, että päätetyissä ilmestymisajoissa pysytään edeltäviä vuosia paremmin, sillä uudessa konseptissa taittaminen ei enää ole hidastava tekijä. Jos lehtien ilmestyminen ei kuitenkaan pysy aikataulussa, ei ole mitään syytä julkaista vuoden 2019 numeroita enää 2020-vuoden puolella, kun verotus ei enää vaadi sitä. 

Abikypsä jää Kypsän numerona historiaan. Sen sijaan on mahdollista – jos Kypsä-toimituskunnalla ja rekrytointivaliokunnalla aikaa riittää – koostaa abeja varten KyOn abiesite, joka ei ole niin selvästi vuoteen sidottu kuin Kypsän abinumero on ollut. Se voisi sisältää juttuja usein kysytyistä kysymyksistä, kuten ”Mikä on osakunta?”, ”Löytääkö Helsingistä asunnon?”, ”Millaista yliopisto-opiskelu on?” jne.

Arkistoja varten – sillä osakuntahan elää aina toinen jalka perinteessä – lienee vuoden lopussa parasta printata tai jopa painattaa myös fyysinen Kypsän kooste.

Tällainen siis on suunnitelmamme KyOn uudeksi uljaaksi osakuntalehdeksi ainakin vuodeksi 2019. Kyllä Kypsä sen verran hyvä on, että aina parhaat palat tämän vuoden pohjatyöstä kestävät sen ylikin.



Aapo
Päätoimittaja 2019
ja henkilö joka onnistuu tehokkaasti välttämään valokuvissa esiintymistä

Kuvan ottanut: Camilla Relander