Kaikki jutut

Kypsän sähköistämisen lyhyt historia

*Kypsän numero 3/2017 ilmestyi vasta loppuvuodesta 2018, jona vuonna ei muita Kypsiä ilmestynyt.

2016 Painoksen pienentäminen

Ennen vuotta 2016 kolmen ensimmäisen Kypsän painos oli vakiintuneet 100 kappaleeseen ja vuoden viimeinen Kypsä 200 kappaleen ns. abinumeroksi, jota pyrittiin jakamaan maakunnan abiturienteille. Aika usein jakaminen tosin unohdettiin.

Vuonna 2016 sähköistämisajatukset heräsivät lähinnä taloudellisista syistä. Lehden todettiin nielevän KyOn budjetista jo tuhatkunta euroa, joka on suuri summa, kun otetaan huomioon, että KyOn jäsenmaksutulot ovat samaa luokkaa. Lehden kokonaistappiot eivät tietenkään olleet talousarviossa yhtä suuret, mutta Kypsän tuloihin kuuluva Kymenlaakson Osakunnan Seniorit ry:n lehtituki tuskin on riippuvainen lehden kuluista tai painosmäärästä. Lisäksi HYYssä on ollut vuosia paineita painettuihin lehtiin kohdistuvan lehtituen uudistamiseen. Tähän asti lehden painoksesta noin puolet oli postitettu Kymen lohen veljeskunnan jäsenille (nykyään Kymen lohet). Samaan aikaan Itella nosti postimaksuja huimasti. Kypsässä päätettiin julkaista lohille kysely siitä, tahtovatko he yhä Kypsän kotiinsa postitettuna. Kyselyyn tuli vain yksi vastaus, ja sekin että ei tarvita. Näin ollen Kypsän painosta päätettiin pienentää ja postittaminen lohille lopettaa. Samoin lopetettiin postitus ulkomaisille ystävyysjärjestöille, joissa on hyvin vähän suomentaitoisia lukijoita. Tämä pienensi etenkin postikuluja. Painosmäärä laskettiin 45:een kolmelta ensimmäiseltä numerolta ja 145:een abinumerolta.

2017 ja 2018 kohti painetusta lehdestä luopumista

Kypsä on jo vuosia ilmestynyt painetun muodon ohella myös sähköisenä KyOn nettisivulla ja ajoittain myös Issue-palvelussa. Jo vuonna 2017 keskusteltiin Kypsän painamisen lopettamisesta, mutta painamista päätettiin vielä jatkaa ja vasta selvittää asiaa. Tässä vaiheessa jo varsin pienestä painoksesta luopuminen ei enää ollut niinkään taloudellinen kysymys. Vuonna 2018 toteutetun kyselyn mukaan hyvin harva jos kukaan enää luki Kypsää painettuna lehtenä. Nettilehti kuitenkin ilmestyi aina ennen painettua lehteä, ja sitä oli myös helppo mainostaa linkkaamalla se WhatsAppiin. Myös ekologisuusnäkökulma nousi esille.

2019 ja sen yli, Kypsän sähköistämisen tulevaisuus

Kuten varmaan huomaat, Kypsä ilmestyy nyt osoitteessa kypsa.kymenlaaksonosakunta.fi. Kiitos tästä kuuluu Janne Salokoskelle, joka joko tiedotussihteerin tahi Kypsän toimittajan ominaisuudessa on luonut alustan, jota luet. Muutama kuukausi siinä kesti, mutta koskapa Kypsä olisi ilmestynyt aivan vuoden alussa.

Ainakin vuonna 2019 Kypsän on tarkoitus ilmestyä sekatyylillä siten, että ”hitaan journalismin” jutut ilmestyvät edelleen rypäissä neljä kertaa vuodessa mutta menneistä tapahtumista tiedottamiseksi lukeutuvat jutut – kuten jutut vuosijuhlista, rajiksista tms. – saavat ilmestyä heti valmistuttuaan ko. tapahtuman jälkeen juttukokonaisuuksien ulkopuolella.

Lehtijuttujen yhtäaikainen ilmestyminen rypäissä ei tietenkään ole teknisesti välttämätöntä. Selkeä deadline kuitenkin edistänee juttujen valmistumista ajallaan. On ainakin mahdollista, että päätetyissä ilmestymisajoissa pysytään edeltäviä vuosia paremmin, sillä uudessa konseptissa taittaminen ei enää ole hidastava tekijä. Jos lehtien ilmestyminen ei kuitenkaan pysy aikataulussa, ei ole mitään syytä julkaista vuoden 2019 numeroita enää 2020-vuoden puolella, kun verotus ei enää vaadi sitä. 

Abikypsä jää Kypsän numerona historiaan. Sen sijaan on mahdollista – jos Kypsä-toimituskunnalla ja rekrytointivaliokunnalla aikaa riittää – koostaa abeja varten KyOn abiesite, joka ei ole niin selvästi vuoteen sidottu kuin Kypsän abinumero on ollut. Se voisi sisältää juttuja usein kysytyistä kysymyksistä, kuten ”Mikä on osakunta?”, ”Löytääkö Helsingistä asunnon?”, ”Millaista yliopisto-opiskelu on?” jne.

Arkistoja varten – sillä osakuntahan elää aina toinen jalka perinteessä – lienee vuoden lopussa parasta printata tai jopa painattaa myös fyysinen Kypsän kooste.

Tällainen siis on suunnitelmamme KyOn uudeksi uljaaksi osakuntalehdeksi ainakin vuodeksi 2019. Kyllä Kypsä sen verran hyvä on, että aina parhaat palat tämän vuoden pohjatyöstä kestävät sen ylikin.



Aapo
Päätoimittaja 2019
ja henkilö joka onnistuu tehokkaasti välttämään valokuvissa esiintymistä

Kuvan ottanut: Camilla Relander

ARVAA CIVIS! (Snapchat Bitmoji edition)

Viime vuonna kymäläiset pesiytyivät Snapchat-applikaatioon muodostamalla sinne kyopallon. Samalla kymäläiset ovat esitelleet Snapchatissa suosituksi tulleita Bitmoji-hahmoja itsestään. (Bitmoji on personifioitu emoji käyttäjästään. Bitmojia voi emojien tavoin käyttää kommentti- ja reaktiokuvina.)  Sinun tuleekin arvata, kuka kymäläinen civis on missäkin kuvaneliössä 1-8. Kuvien tilanteet saattavat (tai eivät saata) antaa vihjettä kuvan henkilöstä! 😉

Vaihtelua sitsipöydän herkkuihin kymenlaaksolaisesta perinnekeittiöstä?

Osakuntajuhlat tunnetaan maittavista juhlaruoista, jotka taiotaan pöytään emännän ja henkilökunnan taidokkaalla panostuksella ja rakkaudella. Osakuntien tärkeä tehtävä on myös vaalia maakuntahenkeä yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Voisivatko nämä osakuntalaisuuden näkökulmat olla yhdistettävissä tulevaisuudessa aiempaa enemmän? Oiva paikka osakuntalaisuuden vaalimiselle voisikin nimittäin sitsipöytä tarjoiluineen.

Tunnetuista maakuntaherkuista osakuntalaisen mieleen juolahtaa helposti ensimmäiseksi esimerkiksi virolahtelainen hapanvelli alkupalaksi ja kotkalainen posso jälkiruoaksi. Kymenlaaksolaiset ruokaperinteet ovat kuitenkin laajat ja monipuoliset, ja jokaisen kulinaristin makunystyröitä hyväilevät moninaiset paikalliset herkut. Helsingin Sanomat julkaisi kokoelman Marttaliiton kymenlaaksolaisreseptejä koko valtakunnan tietoisuuteen nostettavaksi vuosina 1964 ja 1965. Ohjeet ovat ajankohtaisen ja tuoreen tuntuisia yhä tänäkin päivänä. Kypsä tarjoileekin nyt Marttojen ohjeiden inspiroimana ehdotuksen kymenlaaksolaiseksi menuksi osakunnan juhlille.

Alkupalalla tarjolla on pitakkamaitoa, joka on herkullinen juureksista valmistettava keitto. Pitakkamaidon pääraaka-aine on peruna, ja keitto valmistuu keittämällä ensin kuoritut perunat hyvin niukassa vedessä. Keittämisen jälkeen perunoihin lisätään runsaasti maitoa, jotta saadaan keittoon sopiva rakenne. Pitakkamaitoa on mahdollista ryydittää myös sipulilla tai porkkanalla. Keiton perinteinen pääraaka-aine on joka tapauksessa peruna, joten porkkanaa ja sipulia lisätessä ei kannata liioitella. PItakkamaito on parhaimmillaan tuoreena tarjottuna voilla ja suolalla maustettuna.

Pääruoaksi tarjotaan kymenlaaksolaista lihahyytelöä, eli punsaa. Autenttisen punsan tekoon tarvitaan puolikas sian pää, maksaa, keuhkoa ja munuaisia. Lihat leikataan sopivan kokoisiksi paloiksi, jonka jälkeen ne laitetaan kylmään veteen, joka kiehautetaan. Kiehautuksen jälkeen kaadetaan ensimmäinen neste pois ja lihoja keitetään uudessa vedessä siihen asti kunnes ne ovat pehmenneet täysin. Tämän jälkeen lihoista poistetaan luut ja keitto maustetaan suolalla, jonka jälkeen se pannaan jäähtymään. Valmis punsa nautitaan perunoiden ja leivän kanssa hyvässä seurassa.

Kymenlaaksolaisen illan lopuksi jälkiruoalla nautitaan maittavaa taikinakiisseliä. Kiisselin tekemiseen keittiömestari tarvitsee ruisleivän juurta, johon lisätään vettä. Tämän jälkeen seos kiehautetaan liedellä, jossa se samalla sakenee. Kiisseli maustetaan sokerilla ja on viilentymisen jälkeen valmista tarjottavaksi.

Nyt kaikki alkaakin olla valmista ja maakuntajuhla voi alkaa parhaassa kymäläisessä seurassa. Juhlapöydän ruokajuomiksi Kypsän toimituskunta suosittelee Unkarin viiniä ja koskenkorvaa.

Lähde: Helsingin Sanomat 29.12.1964 ja 8.2.1965

Kolumni: Teokratia vai kohtaamisen yhteisö?

Kymenlaakson osakuntaa voidaan ehkä syyttää monesta asiasta, mutta viime syksyn jälkeen jumalattomuus ei ole yksi niistä. Viimeisimmän tarkistuslaskelman mukaan aktiivisten teologien määrä osakunnalla on kasvanut 100 % ja hallituksen yhdeksästä jäsenestä neljä on teologeja. Jotain vaimeita kaikuja vallankumouksesta on kuulunut, mutta me teologit annamme tilanteen pysyä normaalina – toistaiseksi.

Tilanne on mielestäni mahtava, eikä vain sen takia, että nykyään useampi ihminen jaksaa keskustella (tai kuunnella keskustelua) syvistä teologisista ongelmista. Yksi teologian perustaidoista on keskustelun taito. Jotta en liikaa ylistäisi teologeja (joku voisi sanoa sitä synniksi), tyydyn toteamaan, että teologia itsessään on ihmisten parissa ja vuorovaikutuksessa syntyvää. Siksi teologien osaamiseen sisältyy taito kuunnella ja keskustella, mitkä puolestaan ovat välttämättömiä taitoja ihmisyhteisöjen toimimisen kannalta. Mielestäni nämä taidot korostuvat osakunnassa, sillä kaikkia muita yhteisöjä enemmän juuri osakunnassa tarvitaan kuuntelua ja keskustelua. Tämä ei johdu siitä, että osakunta olisi hankala yhteisö, päinvastoin: poikkitieteellisenä järjestönä osakuntaan voi kuulua opiskelijoita humanisteista teologeihin ja teekkareihin, matemaatikoista sosionomeihin ja geologeihin, fyysikoista oikeustieteilijöihin… Listaa voisi jatkaa loputtomiin (tai ainakin siihen asti, kunnes Suomesta loppuvat oppialat). Juuri poikkitieteellisyys luo mahdollisuuden – ja jopa velvollisuuden – oppia jotain uutta kuuntelemisen ja keskustelun kautta.

Kun liityin osakuntaan, en tuntenut juurikaan muita opiskelijoita kuin teologeja. Siksi erilaiset stereotypiat olivat saaneet mahdollisuuden kasvaa mielessäni, ja vaikka ne eivät vaikuttaneet toimintaani toisia ihmisiä kohtaan, ne saattoivat tehdä ihmisten lähestymisestä hankalaa. En välttämättä olisi viitsinyt mennä juttelemaan ohi kulkevan teekkarin kanssa jossain tapahtumassa, sillä olin luulossa, että hän on aivan eri maailmassa kuin minä. Mitä enemmän olen keskustellut ja saanut kuulla eri aloista (ja kokonaan uusista, minulle aiemmin tuntemattomista aloista), sitä enemmän tajuan sitä totuutta, mikä nykypäivän keskustelu- ja somekulttuurissa unohdetaan liian usein: toinen ihminen liikkuu, ajattelee ja tuntee, aivan niin kuin minäkin. Vaikka stereotypiat saattavat elää joissain vitseissäni, ne eivät estä minua näkemästä toista ihmistä.

Ehkä teologien vallankumous osakunnassa onkin kuuntelemisen ja keskustelun vallankumous, jossa kohtaamme toisia ihmisiä teologien, insinöörien ja estetiikkojen sijaan? Tai näin ainakin haluamme teille uskotella.

Roni Vatto

Kirjoittaja on melkein valmis sosionomi, joka opiskelee teologiaa ja nauttii ihmisten hämmentämisestä.

(Kuvan ottanut: Jalmari Salovirta)